Pentti Hautala/ J-Pnews
Alavus/Töysä
Koskikara on vitivalkealla rintalaikulla varustettu mustanruskea ja lyhytpyrstöinen lintu. Värinsä ansiosta lintua kutsutaankin yleisesti ”vesipapiksi”.
Lempinimi juontaa ehkä siitäkin, että sen nimi on Viroksi ”vesipapp”. Tieteellinen nimikin on ”cinclus”, joka tarkoittaa pyhää.
Kyseessä on vikkeläliikkeinen lintu, joka tähystyspaikaltaan syöksähtelee ja sukeltelee veteen. Ja palaa takaisin vedestä yleensä pyydystämänsä ruoka-annos nokassaan.
Paukkupakkasellakin koskikara sukeltaa sulana pysyneeseen virtaan ja pyydystää pieniä kalanpoikasia ja vesihyönteisiä. Lisäksi kaivelee touhukkaasti pohjakivien alta kotiloita, äyriäisiä ja nilviäisiä ym.
Koskikara on siitä ainutlaatuinen muuttolintumme, että lajia talvehtii Suomessa jopa 10 00 yksilöä ja pesii ainoastaan 250-300 paria! Nämä linnut pesivät mieluummin Euroopan pohjoisimmilla alueilla. Kirkkaiden vesien äärellä, Koilis-Venäjällä ja Pohjois-Norjassa. Talviksi vesipapit muuttavat joukoittain etelämmäksi Suomen sulapaikkoihin.
Kuluneen talven aikana koskikaroja oli melko runsaasti Suomenselän ja Järvi-Pohjanmaan sulina pysyneissä virtavesissä. Tämä johtui siitä, että Suomen Lapissakin oli kovia pakkasia, jolloin linnut lensivät etelämmäksi.
Jotkut niistä ehkä jäävät kesäksikin pesimään. Koskikarat tekevät pesänsä kallionkoloon tai siltojen rakenteisiin ja pönttöihinkin. Etureuna pönttö pitää olla avoin, mutta kynnyslistalla varustettu. Katolla ja kolmella seinällä ja pohjalla varustettu” laatikko” kiinnitetään lähelle virtaavaa vettä. Muninta tapahtuu jo maalis-huhtikuussa. Eteläisessä- ja keskisessä Suomessa karat saattavat tehdä kesän aikana jopa 2-3 poikuetta.
Itsekin olen tehnyt ”vesipapeille” joen varteen pesälaatikoita. Monena talvena eivät koskikarat kuitenkaan niihin pesineet. Kesäksi kaikki ovat muuttaneet pohjoiseen. Nyt kuitenkin täällä talvehtinut pariskunta, näyttää valinneen pesäpaikkansa tältä seudulta.
Kuvat: Pentti Hautala
