Pentti Hautala/ J-Pnews
Alavus/Töysä
Meidät ihmiset Luoja on luonut erilaisiksi, että toinen tavallaan täydentää toistaan. Näin saamme todeta, kun ihmisten ominaisuuksia vertailee. Ensinnäkin perusolemus, luonne ja ulkonäkö poikkea toisistaan. Näin on myöskin osaamisen ja oppimisen taitojen suhteen.
Jos suunnataan katsaus lähinnä työtaitoihin, niin niissä huomaa runsaasti eroja. Mutta harvoilla on kokonaan ”peukalo keskellä kämmentä”, kuten vanhassa sanonnassa todetaan. Tarkasteltaessa kokonaisvaltaisesti osaamisen tasoa, niin on suorastaan ihmeellistä, että maaseudun pienistäkin kylistä on löytynyt niin monien ammattien ja toiminnan osaajia. Kaikkiin vaativiinkin töihin on löytyneet tekijät.
Yksi tällaisista monitaitureista on, lokakuun viimeisenä päivänä 90-vuotta täyttänyt töysäläinen Paavo Haapanen. Esimerkiksi, kun muut ovat ottaneet kuvia kameralla, tai maalanneet, Paavo on kaivertanut ihmisten, maisemien, talojen ja tapahtumien kuvat esiin puun sisältä. Tästä tulee vakuuttuneeksi, kun ihastelee hänen tekemiään taidokkaita puureliefiä. – Niistä tunnistaa ihmisetkin!
Taiteen lisäksi Haapanen on jalostanut puuta muillakin tavoilla kokonaisvaltaisesti. Jo nuorena pojankloppina, isänsä kanssa sahaamalla tukkeja. Sitten rakennuksilla ja puusepänalan yrittäjänäkin yli 20 vuotta. Lisäksi Paavo on viihdyttänyt viulullaan kuulijoita, niin iltamissa sekä muissa juhlissa ja kirkossakin.
Vitsikkäänä miehenä Paavo on huvittanut kuulijoitaan eri tapahtumissa eri rooleissa. Lisäksi talkootöihin ja yhdistystoimintaan aktiivisena osallistujana. Parisen kymmentä kunniakirjaa todistaa, Paavo ja Eila Haapasen, omakotitalon pikkukamarin seinällä ansiokkaasta vapaaehtoistoiminnasta.
Ensimmäisenä monista, muistuu minun itseni mieleen vuosien takaa sääprofeetan roolit Töysän nuorisoseuralla. Paikallisen ”Paavo Poudan” esitteessä näyttämöllä havainnollisesti ja huvittavasti sääennustuksia, nauruun tukehtuminen oli aina yleisöllä vaarana.
PUUSTA LEIPÄ ja HARRASUS
Haapasen kohdalla näyttävät teot totuuden: ”Paavo on ollut parhaimmillaan puun parissa”. Näin on todettava siitäkin huolimatta, että hän on todellinen monitaituri usealla alalla. – Mutta monella ei koko valtakunnassa ole taitoa tehdä puusta niin taidokkaita ”kuvia” ja mitä tahtoo, kuten Paavolla.
Haapanen toteakin, että hän on aina ollut puumies ja viihtynyt parhaiten puiden parissa töissä sekä harrastaen. Hän onkin tehnyt puusta kaikkea mahdollista.
-Jo nuorena nassikkana olin isää auttamassa metsätöissä. Isä osti tukkipuita. Kaadetut puut siirrettiin ja sahattiin niistä lautoja sekä lankkuja. Elämäntyö jatkui sitten ”vihreää kultaa” työstämällä, muun muassa rakennushommissa. Ensimmäisen oman talon pihapiirin tehdyssä puusepänverstaassa käynnistyi yritystoiminta vuonna 1961.
-Yksityisasiakkaille ja firmoille valmistettiin keittiökalusteita ja muita sisustusmööpeleitä yli parin vuosikymmenen ajan. Lapualaiselle Pirttikaluste Liiakselle tehtiin paljon, omalla mallilla Pirtinkalusteita.
-Tunnistin tekemäni kalusteet äskettäin, Vesa-Matti Loirista tehdystä TV-ohjelmassa. Oli helppo tunnistaa ne meillä Töysässä tehdyiksi, kun samanlaisia ei muut valmistaneet silloin. Eikä sen jälkeenkään ole muut valmistaneet, naurahtaa Haapanen.
Ensimmäisen viulun Paavo muistelee tehneensä leppäpuusta jo alle 12-vuotiaana. Tarkat mitat ja kaavat hän jäljensi ja sai siihen eräältä pelimannilta. Sen jälkeen Paavo onkin valmistanut lukuisan määrän viuluja. Esimerkiksi 2010-luvulla hän luovutti lahjaksi tekemänsä viulut jokaiselle 12 lapsenlapselleen.
Ensimmäinen puureliefi valmistui ennen sotaväki-ikää. Harrastus alkoi siitä, kun Paavo kyllästyi hieman, pitkään jatkuneeseen maalaamiseen noin 18-vuotiaarna. Silloin hän ajatteli, että minkälaisia kuvia puun sisältä löytyisi.
– Siitä ajatuksesta sainkin melkoisesti mielenkiintoista ja monipuolista haastetta uuteen harrastukseen. Puutaulujenteossa onkin monta työvaihetta. Ensin pitää piirtää jonkinlaisen hahmotelman, mieleen tulleesta aiheesta. Olenkin aina tykännyt tehdä tauluja tapahtuneista tilanteita ja tallentaa tällä tavoin niitä.
-Leppä on puutaulujen tekoon parasta materiaalia. Haavastakin onnistuu. Kuusi ja mänty on kaivertamiseen liian kovaa. Reliefin teko on hyvä aloittaa siitä, että liimaa taulun pohjaksi tarvittavan kokoisen levyn. Palat on aseteltava niin, että puunsyyt tulevat syrjälleen.
-Sävyjä saa tauluihin, aiheen mukaan mm. petsillä ja väreillä. Myös puussa jo luontaisesti olevia värieroja kannattaa aina myöskin hyödyntää.
– Tässäkin on omalla seinällä taulu vuodelta 1956. Siinä vaimoni Eila lypsää lehmää ja minä itse ajan kärpäsiä. Tuossa taulussa kuvaan erään kaverini äkkilähtöä aitasta. Hän joutui pötkimään pakoon, kiukustuneen morsiamen isän toimesta, esittelee Paavo.
– Olen vuosikymmenien aikana ”löytänyt puun sisältä kuvia” sadoista ihmisistä työssä ja tapahtumissa, sekä maisemia ja rakennuksia. Tavallaan tämä taiteen teko on historian ja vanhojen työtapojen tallentamista, huomauttaa Haapanen.
Monessa töysäläisessä- ja kauempanakin sijaitsevissa taloissa on Paavon taidokkaasti tekemiä puutauluja. Niitä on ihasteltavana myöskin kymmeniä Paavo ja Eila Haapasen, Ponnenjärven eteläpäässa sijaitsevan omakotitalon huoneiden seinillä.
Monia kymmeniä puutauluja oli esillä myöskin kesäkuussa Töysä-talossa. Paavon ja Eilan tytär Päivi Rajalaakso keräsi niitä lainaksi kodeista näyttelyyn. Tauluja kävi ihastelemassa runsaasti töysäläisiä ja kauempanakin asuvia.
Kuvat: Pentti Hautala
