Pentti Hautala/ J-Pnews
Alavus/Töysä
” Soi kunniaksi Luojan, nyt virsi kiitoksen, tuon kaiken hyvän Luojan ja suojan ainaisen! Hän, isä rakkahasti ain vaalii luotujaan”.
Virren 462 sanat ja monta muutakin virttä ja laulua kaikuivat kauas ympäristöön, kirkastussunnuntain iltapäivässä. 192-mertrin korkean Töysän Isokallion lähiluontoon. Oltiin koolla Alavuden seurakunnan järjestämässä Luontokirkossa, jossa laulujen säestykset suoritti kanttori Mari Järvinen kosketinsoittimellaan.
Luontokirkon sanallisessa julistuksessaan selvitti, Töysän alueen kappalainen Juha Martikainen kirkastussunnuntain raamatullista alkuperää, sanomaa ja tarkoitusta.
-Ja hän sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassansa. Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin. Vei heidät erilleen muista korkealle vuodelle, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään. Hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin ylen valkoisiksi, ettei kukaan maan päällä taida sellaisiksi valkaista. Heille ilmestyivät Elias ja Mooses, ja nämä puhuivat Jeesuksen kanssa. Ja tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa. Pilvestä kuului Jumalan ääni: Tämä on minun rakas poikani, joka yksinänsä, oli heidän kanssaan. Kun he tulivat takaisin opetuslasten luo, näkivät he paljon kansaa heidän ympärillään ja kirjanoppineiden väittelemässä heidän kanssaan”.
Martikainen huomautti, että aivan samalla tavalle saamme nyt täälläkin korkealla kokea Jumalan kirkkautta ja Luojamme täydellistä rakkautta meitä kaikkia kohtaan. Ja samalla myöskin täydellistä ympäristön, luonnon täydellistä luomisen kauneutta sekä täydellisyyttä.
Kirkastussunnuntaita vietetään 8 helluntain jälkeisenä sunnuntaina. Suomi ja Ruotsi on ainoat maat maailmassa, jotka viettävät sitä mainittuna ajankohtana. Monet luterilaiset kirkot viettävät kirkastussunnuntaita alkuvuodesta.
Suomessa sunnuntain juhla-aloitus juontaa alkunsa Aitoon kirkastusjuhliin. Ne järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1882, kun kyseisen kylän kirkko vihittiin käyttöön.
Isokalliolle saatiin kokoontua luontokirkkoon, päivän teemaan sopivassa, lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Tuuli puhalteli sopivasti, ettei hyttysistäkään ollut kiusaa.
Isokallion pysäköintipaikalla saapuivat oman paikkakunnan osallistujat polkupyörillä ja autoilla. Olipa nyt mukana edustusta Helsingistä saakka.
Tilaisuus aloitetiin nauttimalla seurakunnan pääemäntä Sirkka-Liisa Halla-ahon ja apuemästä Hilkka Rinta-Pollarin tarjoamat mehut ja kirkkokahvit, vienerpullien kanssa. Hilkka oli pyhäaamuna leiponut parisataa viineriä, luontokirkon ja muiden tapahtumien tarjoiluun
Kuvat: Pentti Hautala
