Tänään eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin lähetekeskustelussa kansalaisaloitetta valvotusta käyttötilasta huumeita käyttäville. Poliisikansanedustaja Anne Rintamäki kertoo, että kansalaisaloite ajaa myös huumausaineiden käytön ja hallussapidon dekriminalisointia, sillä huumausaineiden hallussapidon ja käytön kriminalisointien on katsottu estävän käyttötilojen kokeilun ja vakiinnuttamisen Suomessa.
Rintamäki pitää ajatusta järjettömänä.
– Aloitteen tueksi oli teetetty selvitystyö, jossa oli myönteisiksi kirjattuja kohtia kaikkiaan seitsemän. Huomionarvoista oli se, että noin kattava hoitotyö, terveysneuvonta ja kaikki testaaminen vaatii henkilöresurssien lisäksi riittävästi toimitiloja, Rintamäki toteaa ja kysyy:
– Mikä koulutustaso olisi riittävä käyttöhuoneen hoitajalla? Tulisiko käyttöhuoneet hyvinvointialueiden vai kuntien alaisuuteen? Millä hoidetaan resurssipula?
Kuka huolehtii hoitajan turvallisuudesta?
Neljän lapsen äitinä en osaisi riemuita siitä, että jos lapseni olisi jäänyt huumekoukkuun, hän saisi piikittää itseensä puhtaalla neulalla hoitajan avustamana ainetta, jonka hän olisi hetkeä aikaisemmin hommannut satunnaiselta välittäjältä kulman takana. Hoitaja siis valvoisi, että piikittämiset tapahtuisivat turvallisesti, Rintamäki pohtii ja kysyy:
– Kuka huolehtii hoitajan turvallisuudesta, kun psykoottinen ”asiakas” tulee sisään? Entä mitä tapahtuu, kun asiakkaan perässä tiloihin tulee aggressiivinen huumekauppias, jolle kyseinen asiakas on jäänyt velkaa? Onko seuraava vaatimus palkata paikalle järjestyksenvalvonta vai oletetaanko poliisin partioiden päivystävän lähialueilla siltä varalta, että hälytys tulisi?
Käyttöhuoneet eivät ole ongelmattomia
Rintamäen mukaan on sanomattakin selvää, että kyseisten huoneiden ympärillä pyörii epämääräistä porukkaa, vaikka aloitteessa toisin väitettiinkin. Toiset ostavat kamaa ja toiset sitä myyvät.
– Kuka haluaa käyttöhuoneen naapuriinsa? Kuinka varmistetaan sijainnilla pelastajien nopea perilletulo, kun asiakkaaseen piikitetty aine ei olekaan niin puhdasta kuin kauppias on väittänyt ja asiakas alkaa kouristella ja mennä tajuttomaksi? Ehtiikö se yksi hoitaja testata sekä aineet että henkilön, elvyttää, hälyttää ambulanssin, suojata selustansa ja auttaa vieroitusoireittensa kanssa kamppailevaa seuraavaa asiakasta? Olisiko selvitystyössä pitänyt ottaa huomioon myös negatiiviset asiat?
Myös huumausaineiden käyttäjien näkökulmaa on kuultu
– Olen rikostutkijana kuulustellut huumausaineiden käyttäjiä. Kun käyttöhuoneista alettiin puhua, kysyin monelta, auttaisiko se heitä, että olisi kämppä, missä paikalla on aina henkilö, joka antaa puhtaan neulan ja avustaa pistämisessä. Jokainen, jonka kanssa asiasta keskustelin, halusi mieluimmin hoitoa, joka varmistaisi irtipääsyn huumeista, Rintamäki kertoo ja jatkaa:
– Sain muutamilta aineiden käyttäjiltä selontekoa siitä, kuinka paljon voi käyttää eri aineita ja miten niitä voi käyttää jopa cocktailina. Valitettavasti näitten muutamien laskelmat olivat kuitenkin pettäneet ja sen seurauksena oli yliannostus ja kuolema.
Huumeiden käyttöön ei pidä kannustaa
Rintamäen mielestä yhteiskunnan tehtävänä on viestiä nuorille huumausaineiden vaarallisuudesta eikä kertoa julkkishenkilöiden jauhobileistä avoimesti. Huumeidenkäyttöön ei pidä kannustaa ketään puhumalla viihdekäytöstä.
– Yli 30 vuoden poliisikokemuksella ja joidenkin mielestä ummehtuneilla asenteilla voin sanoa, että huumausaineisiin liittyy aina rikollisuutta. Aineiden saamiseksi henkilön täytyy rahan puuttuessa joko myydä itseään tai tehdä rikoksia, koska käytettävät aineet vaativat paljon rahaa.
– Käyttöhuoneet eivät ole ratkaisu, kun halutaan auttaa huumeidenkäyttäjää pääsemään irti aineista eikä siihen auta myöskään mahdollinen huumausaineiden käytön dekriminalisointi vaan meidän tulee tehdä kaikkemme huumekoukussa olevien hoitoon pääsemiseksi maassamme. Lisää hoitopaikkoja ja helpottaa hoitoon pääsyä – se on yhteiskunnallisesti kestävää, Rintamäki toteaa.
