Peter Östmanin puhe 5.6. välikysymyskeskustelussa, Kristillisdemokraattien (KD) ryhmäpuheenvuorossa.
Meillä on kaunis ja luonnosta rikas maa, jonka haluamme jättää tuleville sukupolville. Yksilötasolla suhtautumisessa luontoon ja kestävään kehitykseen on paljolti kyse arvoista ja elintavoista.
Yhteiskunnallisesti ilmasto- ja ympäristötavoitteita ei voi viedä eteenpäin irrallaan ihmisten perustarpeista ja elinkeinoelämän kilpailukyvystä. Päätöksenteossa on etsittävä tasapainoa yhteiskunnallisen kestävyyden eri osa-alueiden välillä.
Suomen kasvihuonekaasupäästöt laskivat tuntuvasti viime vuonna. Lasku tapahtui suurimmaksi osaksi energiasektorilla, mutta tiedotteen mukaan muitakin syitä on: kuten se, että maataloudessa ”eläinten lukumäärän pieni lasku alensi ruoansulatuksen ja lannankäsittelyn päästöjä, ja heikommat satotasot vähensivät kasvintähteistä aiheutuneita maaperäpäästöjä.” Ei ollut siis pelkästään hyvä uutinen.
Edes hiilestä ja turpeesta luopuminen ei ole itsestään selvää, vain positiivinen asia. Rakennamme kaupunkiseutuja, jotka ovat lämmöntuotannossa täysin riippuvaisia sähköverkon toiminnasta. Samalla altistamme itsemme kyberhyökkäyksille ja inhimillisistä virheistä johtuville haavoittuvuuksille.
Näin EU-vaalien alla on hyvä korostaa, että ilmastonmuutos on rajat ylittävä ongelma, joka edellyttää globaalin tason yhteistyötä. Euroopan osuus globaaleista päästöistä on alle 8 prosenttia ja laskee käsi kädessä maanosamme vaikutusvallan kanssa.
Kuitenkin EU:n ympäristö- ja ilmastopolitiikan pitää olla jäsenmaiden kesken oikeudenmukaista. Esimerkiksi ennallistamisasetuksen velvoittamat toimet muodostuvat Suomessa todennäköisesti kaikista EU-maista kalleimmiksi asukasta kohden laskettuna. Toteutuessaan asetus kohtelisi Suomea huonosti moniin esimerkiksi metsänsä jo kauan sitten hävittäneisiin maihin verrattuna.
Kristillisdemokraatteina ajattelemme, että lähivastuuperiaatteen mukaisesti EU:n tulee tukea kansallista omistajuutta ja vastuuta luonnosta sekä elinympäristön hyvinvoinnista. Päätösvaltaa metsistämme emme ole valmiita luovuttamaan Brysseliin. EU:n petopolitiikka on saatava päivitettyä.
Välikysymyksessä todetaan aivan oikein, että ”toimiva ja kannattava maatalous on tärkeä osa huoltovarmuutta, ja ruoantuotannon ylläpito on maatalouden keskeinen tehtävä”.
Suurin oppositiopuolue on kuitenkin esittänyt maataloustukiin leikkauksia, jotka käytännössä toteutettaisiin leikkaamalla maatalouden ympäristötoimista ja eläinten hyvinvoinnista.
Varmaankin myös oppositiossa nähdään, että huoltovarmuuden ja maatalouden päästöjen yhtälö on kaikkea muuta kuin helppo. Silti, missään ammatissa ei jouduta kohtaamaan ilmastonmuutoksen seurauksia yhtä konkreettisesti kuin maataloudessa.
Maatalous on nähtävä ympäristö- ja ilmastokysymyksissä osana ratkaisua, ei ongelmana. Juuri ilmastonmuutos korostaa ruokaturvan ja varautumisen tärkeyttä.
Suomessa on investoitu valtavasti fossiilittomaan energiantuotantoon ja investoidaan yhä lisää. Liikenteen päästöt vähenevät tasaisesti. Suojeltu pinta-ala kasvaa. Talousmetsissä säästö- ja lahopuumäärät kasvavat – kiitos siitä metsänhoidon suositusten, sertifiointijärjestelmien sekä metsänomistajien ja yritysten työn! Monella mittarilla suunta on oikea.
Myös hallituksen veropolitiikka tukee kestävää kehitystä siirtämällä painopistettä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen. Hallitus myös edistää hiilensidontamarkkinoita ja luonnonarvokauppaa.
Petteri Orpon hallitus tekee vastuullista ja maltillista ympäristöpolitiikkaa niiden resurssien puitteissa, joita meillä on. KD eduskuntaryhmä antaa täyden tuen hallituksen työlle ympäristön ja kansalaisten hyvinvoinnin hyväksi.
