Itsenäisyyspäivänä on hyvä pysähtyä muistamaan niitä uhrauksia, joiden takia olemme saaneet itsenäisyytemme säilyttää. Nyt kun valtaosa sotiemme veteraaneista ja kotirintamalla palvelleista ovat jo poistuneet keskuudestamme, on heidän muistoaan syytä huolellisesti jatkossakin vaalia. Veteraanien tukityötä ja perinnetyötä jatkaa Tammenlehvän Perinneliitto muiden veteraanijärjestöjen lopettaessa toimintansa.
Euroopan yllä on jo yli 1000 päivää ollut pikimustia pilviä, kun Venäjä on käynyt brutaalia ja laitonta hyökkäyssotaa Ukrainassa. Tämä on omiaan muistuttamaan meitäkin siitä, että sota ei koskaan ole kaukana. Huolimatta siitä, että olemme jo yli 80 vuotta saaneet elää ilman sotaa itänaapurimme kanssa, vaanii sodan uhka aina kulman takana. Olemme viisaasti varautuneet tähän ja säilyttäneet myös kaikkein vakaimpina aikoina kustannustehokkaan ja suorituskykyisen asevelvollisuusarmeijamme. Viime aikoina olemme panostaneet vahvasti puolustuskykymme kokonaisvaltaiseen kehittämiseen, kuten tietysti pitääkin toimia.
Perinteisen sodankäynnin lisäksi on varauduttava kaikenlaisiin hybridisodan muotoihin. Erilaiset kyberhyökkäykset, merenalaisten tietoliikennekaapeleiden ja kaasuputkien katkaisut, välineellistetty maahantulo sekä lukuisat muut pienemmät ja suuremmat tihu- ja tuhotyöt voivat kuulua naapurimme keinovalikoimaan.
Toivottavasti sotiemme veteraanien korvaamattoman arvokas perintö ja Ukrainasta tänne välittyvä nykysodan raaka todellisuus motivoivat myös nuorempia sukupolvia ymmärtämään uskottavan maanpuolustuksen tarpeellisuuden ja itsenäisyytemme valtavan arvon sekä nyt että tulevaisuudessa.
Lopuksi tätini Ainin esittämä viisaus hänen koulukirjastaan:
”Ihmisen ainoa aatelismerkki on sielun jalous. Kansojen korkein toivo on vapaus ja ihmiskunnan suurin hyve on valtakuntain välinen rauha.”
