Lempeä toivo -näyttelyni työt ovat pääosin vuosilta 2024-2025 -vuoden alku on ollut tuottoisa.
Näyttelyn tekemistä on siivittänyt inspiraation ja kovan työn lisäksi Järviseutusäätiötä marraskuussa 2024 saatu apuraha -siitä suuri kiitos! Teen uutta myös ensimmäistä täysin omaa gallerianäyttelyäni silmällä pitäen. Se toteutuu maaliskuussa Varikkogalleriassa Seinäjoella.
Tällä hetkellä osallistun Helsingissä Galleria Kookoksen yhteisnäyttelyyn. Kevään mittaan on luvassa vielä toinenkin yhteisnäyttely Helsingissä A+ Galleriassa. Tässä välissä on ihana saada taidettani esille soinilaisillekin. Parasta on näyttelystä saatu palaute, sitä voit antaa rohkeasti.
Teokseni syntyvät pääosin akryylimustein, sillä akvarelliin tottuneena ja ihastuneena koen ne monin verroin monipuolisemmiksi ja eloisammiksi välineeksi kuin pelkän paksun akryylin. Käytän sitä toki myös. Muste välineenä antaa myös enemmän tilaa sattumalle, mikä on aina antoisaa.
Teokseni syntyvät aina periaatteella: maalaus tekijäänsä neuvoo. Laitan väriä kankaalle ja katson, mihin se johtaa. Olen jo kauan sitten luopunut suunnittelusta, sillä en pysy suunnitelmissani. Tiedän usein vain, millä värillä aloitan. Tärkeintä on aloittaa ja jatkaa sinnikkäästi, maalaus löytää kyllä muotonsa.
Kun aikanaan taidekoulussa tuskailin miten -kysymysten kanssa, opettaja sanoi: ”Muille minä annan neuvoja; tee niin ja niin, mutta sinulle minä sanon, että älä ajattele mitään, maalaa vaan”. Olenkin huomannut, että tässä on tietty viisaus: suurin osa maalauksessa eteen tulevista ongelmista ratkeaa, kun vain uskoo, luottaa ja heittäytyy.
Hyvin usein alitajunta alkaa nähdä teoksessa jonkinlaisen maiseman, ja sitten suuntaan sitä kohti. Olen malttamaton, ja haluaisin saada nopeasti valmista, mutta moni maalaus vaatii pitkääkin kypsyttelyä ja työstämistä.
Maalaaminen on luovan purkautumisen lisäksi ongelmanratkaisua: on ratkaistava valaistus, sommitelma, valöörien tasapaino. On luotava jännite, dramatiikka, saatava katse kulkemaan. Nautin luodessani uusia maailmoja, joihin saa uppoutua.
”Näyttelyn tekemistä siivitti ja auttoi inspiraation ja kovan työn lisäksi Järviseutusäätiöltä viime vuoden puolella saatu apuraha -siitä suuri kiitos!”
Tämän näyttelyn nimikkoteokseen Lempeä toivo, liittyy runo: ”Maalaa minulle lempeä toivo, pehmeät haihtuvat taivaanrantaan. Luo minuun puhdas luottamus, syvempi säröjä, rauhan tulla.”
Runoni maalaamisesta, ja miten sen koen, vastaa myös parhaiten kysymykseen, miksi maalaan, mitä se minulle antaa:
”Suuri onni on luottaa, kulkea pelkäämättä loppuratkaisua kohden, sietää keskeneräisyyttä, jopa rumuutta. Suuri on aavistaa, tietää vuorenvarmasti, palasten löytävän parinsa, rajapintojen toisensa. Suuri onni on antaa värien viedä maahan, jossa kaikki on mahdollista.”
