Minut ottaa vastaan Heinolan Lintuhoitolan näyttely-tilassa lintujen äänitetty laulanta ja melkoinen määrä täytettyjä lintuja. Kiipeän portaat toimistotilaan yläkertaan, jossa on haastateltavani.
Tuuli-Susanna Salmi on keväästä saakka ollut Heinolan Lintuhoitolan päällikkönä. Itse hän toteaa nimityksen, tiiminvetäjä, kuvaavan parhaiten toimenkuvaansa.
-Minun lisäkseni Lintuhoitolan palveluksessa on neljä muuta työntekijää, tämä tiimi on osoittautunut todella hyväksi ja ammattitaitoiseksi työyhteisöksi.
Tuuli Salmi on koulutukseltaan filosofian maisteri, valmistunut Jyväskylän yliopistosta, pääaineenaan ekologia ja evoluutiobiologia ja lisäksi opiskellut Skotlannissa. Nuoruutensa Tuuli Salmi vietti Säynätsalossa ja Jyväskylän ympäristössä. Opiskelun jälkeen hän muutti Keuruulle, jossa perhe asuu ja Tuuli viikot Heinolassa.
Oliko jokin tietty syy hakea työtä Heinolasta?
-Kun eteeni tuli nykyisen työni hakuilmoitus, ajattelin heti, jos en tätä paikka hae, saatan katua päätöstäni loppuelämäni. Joten jätin hakemuksen, olin haastattelussa ja tulin valituksi. Ei siis tarvitse katua päätöstäni koskaan. Toiseksi olen lintubiologi, joten Heinola edustaa osaltaan Suomen alan huippua, jos ajatellaan lintuaiheisia biologien työpaikkoja akatemian ulkopuolella.
Mitä ajattelet Ähtäristä, lähdön jälkeen?
-Ähtärissä ne kolme vuotta Zoossa olivat hyviä vuosia. Myös siellä meillä oli erinomainen työtiimi. Toimimme täysin ilman ulkopuolista painetta, eläinten parhaaksi. Kiitos siitä esimiehilleni ja kaikille yhteistyökumppaneille.
Mitä harrastaa Tuuli-Susanna Salmi vapaa-ajallaan.
-Jos sen voisi kiteyttää muutamalla sanalla, se olisi luonto, hevoset, aseet ja haarniskat. Tilanne on kuitenkin toisenlainen, kun asun viikot yksin täällä Heinolassa ja perhe Keuruulla, joten harrastusten osalta elämä on nyt kovin erilaista.
Heinolassa vapaa-aikani menee treenaillessa suomenhevoseni Tipin kanssa historiallisia hevosasetaitoja. Ja totta on myöskin, että olen tilannut turkulaiselta käsityömestarilta Marko Saarelta historiallisen mallin mukaisen milanolaishaarniskan, joka on vielä kesken.
Mitkä ovat toiveesi työn suhteen tulevaisuudessa?
-Lintuhoitolan kehittäminen, tarkemmin kun saadaan papukaijatarhojen laajennukset toteutettua, olisi saada lintueläinlääkintään panostusta Suomeen, jolloin luonnonvaraistenkin hoidossa saataisiin yhä parempia tuloksia. Samoin toiveenani on tiedon lisääminen Suomen luonnon, etenkin lintujen suhteen opetuksessa. Myös monimuotoisen luontotuntemuksen lisääminen kansalaisille on minulle tärkeää.
