Maa-ja metsätalousvaliokunta on keskiviikkona päättänyt asiasta.
Keskusta painosti hallitusta oppositiosta käsin niin, että vesihuolto pysyi suomalaisten kuntien näpeissä. Vesi on kansallinen turvallisuuskysymys, sitä ilman ei voi elää. Vesi on ruuan kanssa huoltovarmuuden perusta. Se on kansallisomaisuusisuuttamme, jonka omistaminen täytyy jatkossakin säilyä julkisissa käsissä, toteaa kansanedustaja Anne Kalmari
– Kalmari lisää, että Suomessa on tällä hetkellä kaikkiaan noin 1800 vesihuoltopalveluja tuottavaa organisaatiota. Niistä kuntien omistamia laitoksia on noin 450 ja lähinnä käyttäjien tai asiakkaiden omistamia laitoksia noin 1350. Käyttäjien tai asiakkaiden omistamista laitoksista suurin osa on osuuskuntamuotoisia, eli ne ovat käytännössä yksityisomisteisia, mutta voittoa tavoittelemattomia. Vesihuolto-osuuskunnat vastaavat itse verkostojensa rakentamisesta ja vesihuoltopalvelujen tuottamisesta, joten lainsäädännön ei tule koskea niitä. Osuuskunnissa asukas maksaa vedestä sen hinnan mitä toiminta vaatii, osakeyhtiössä sen mitä sijoittaja vaatii.
Koska vesi on välttämättömyyshyödyke, sitä ei tule antaa sijoittajien käsiin rahantekokoneeksi. Ei kiinalaisille, arabeille tai varsinkaan venäläisten oligarkkien välikäsisijoittajille. Jos vesilaitokset yksityistetään, veden hinta nousee tavallisille ihmisille.
– Kunnat ovat vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Jos alkuperäinen lakiesitys olisi mennyt läpi ja puolet vesihuollosta olisi voinut myydä sijoittajille, tämä olisi myös tapahtunut monessa kunnassa. Valtiovarainministeriö epäili kuntien myyntikiellon perustuslaillisuutta. Kunnilla kun on itsemääräämisoikeus. On hyvä, että maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (krist.) löysi keinot, miten laki voidaan toteuttaa, Kalmari pohtii.
Nyt vesihuollon lainsäädäntöön on kirjattu kuntien takaisinoston etuosto-oikeus, mikäli jo yhtiöitetyn vesihuollon osakkeita on yksityisessä omistuksessa ja niillä käydään kauppaa.
Asukkaiden vesihuolto on turvattava ensisijaisesti ja muiden palveluiden käyttäjien omistamien vesihuolto-osuuskuntien toiminta tulee voida jatkua ennallaan. Vesihuollon resurssointiin on syytä kiinnittää huomiota myös valtion taholta ja pohjaveden kunto on itseisarvo, josta tulee huolehtia jatkossakin.
– Kalmari muistuttaa, että erilaisia vesihuollon palveluita ja laitteita tulee voida ostaa ulkopuolisilta toimijoilta.
– Olen todella iloinen, että yksityistämisvirheitä ei enää toisteta. Nyt kyse olisi ollut vielä pahemmasta. Vesihuoltoverkko olisi ollut tarvittaessa myös oiva sabotaasin kohde. Onneksi laitosten turvallisuuteen on jo kiinnitetty huomiota! toteaa Kalmari ja olen kiitollinen siitä, että jyväskyläläiset Aila Paloniemi (kesk) ja Kirsi Knuutila (kesk) rohkeasti nostivat vesihuollon myynnin asiat keskusteluun, mikä aktivoi kansalaisaloitteeseen.
Kalmarin johtama maa- ja metsätalousvaliokunta edellytti, että valtioneuvosto ryhtyi mahdollisimman pian valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla varmistetaan vesihuolto-toimintojen säilyminen kunnan omistuksessa ja määräysvallassa. Tämä lienee ensimmäinen kansalaisaloite, joka on hyväksytty yksimielisesti täysistunnossa. Nyt ministeri Essayah vei asian maaliin! Tarvittiin joukko vahvoja naisia, jotka eivät antaneet periksi!
– Kalmari kiittää, että hallitus perääntyi aiemmasta esityksestä. Nykyinen maa-ja metsätalousvaliokunta teki hyvää työtä. Nyt kunnioitetaan eduskunnan tahtotilaa, kansalaisaloitetta ja sitä, että vesi on meidän perusoikeutemme.
