PENTTI HAUTALA/J-Pnews
Alavus/Töysä
Suomen Kansallislintu, laulujoutsen, on tunnetusti parhaasta päästä kotiseuturakkaan linnun maineessa. Joutsen pesii koko elemänsä ajan samoilla seuduilla kuin on syntynytkin. Ja elää myös saman puolisonsa kanssa koko ajan.
Aikaisemmin, kun useimmat joutsenet lensivät talveksi kaukomaille, he riensivät aikaisin keväällä takaisin synnyinseudulleen.
Nykyään kansallislintujemme määrän lisäännyttyä tuhatkertaiseksi 1950-luvun alusta, yhä useammat sinnittelevät koko talven ajan jokilahtien ja virtapaikkojen sulissa. Ja mikäs on sinnitellessä, kun joutsenen rasvavarasto sekä vahva höyhenpeite suojaa lintua kovimmiltakin pakkasilta.
Kovan kylmyyden pakottamanakaan ne eivät muuta enää muihin maihin. Mutta jos sulat vedet jäätyvät tyystin umpeen, niin sitten joutsenet lentävät pohjoisen kotikonnuiltaan, sulina pysyviin kohteisiin, eteläiseen Suomeen tai merelle.
Toki osa jotsenista muuttaa yhä syksyisin ulkomaillekin.
Töysän Ponnenjärveen virtaa Lehtimäen suunnasta joki ja eteläpäästä lähtee vedet Alavutta kohti. Järvessä pesii muutama joutsenpari, mutta keväisin ja syksyisin kokoontuu jokien virtauksien suliin satoja joutsenia.
Lauhempina talvina ja ruokinnankin houkuttelemina on jotsenperheet eläneet koko talven jokilahtien sulina pysyneissä kohteissa.
Nytkin oikein sääliksi kävi joutsenparia, joka perjantain -26C:n asteen aamupakkasessa ja auringossa tepasteli terhakkaan näköisena Töysänjoen pienessä sulapaikassa. Samalla ne onkivat pitkillä kauloillaan pohjasta ruokaa.
