Pentti Hautala
Töysä
Muistattehan kuinka julistin muutama vuosi sitten ideaani, että kannattaa luopua tyystin joulukorttien lähettämisestä ja että meidänkin perhe antaa kortteihin ja lahjoihin käytetyt rahat hyväntekeväisyyteen.
Onhan sopivien korttien ja lahjojen keksimisessä ja lähettämisessä paljon vaivaakin. – Minä tuskailen postinumeroluettelon kanssa ja vaimo kirjoittaa osoitteita ja aiheuttaa samalla ehkä huonoa omaatuntoakin joulukortin saajassa.
– Kamalaa nyt meidän pitää lähettää äkkiä uudenvuodenkortti, kun Hautalasta tuli joulukortti. Tuttua eikö totta!
Toki täytyi sitten julkaista lehdessä seuraavanlainen tiedotus:
– Jouluna emme nyt lähetäkkään kortteja-lahjoja. Sillä olemme lahjoittaneet eurot hyväntekeväisyyteen. – Painetun lehden kylläkin kallis ilmoitushinta halvensi heti ideani eriomaisuuden tunnetta!
Vaan kuinkas sitten lopulta korttien lähettämisessä kävikään? Montaa on se kiinnostanut.
Idean toimivuus alkoi heti heikosti. Sillä huomattiin oitis, että Arille pitää lähettää. Lisäksi Antille, Pirjolle ja Pekalle ja monelle muulle kauempana asuvalle, jotka eivät nähneet ilmoitustamme paikallislehdestäkään.
Näin kertyikin jo heti parikymmentä edempänä asuvaa henkilöä ja perhettä. Heitä ei missään tapauksessa voinut jättää ilman joulukorttia. Ajan kuluessa, keksimäni ”jymyidea”, on havaittu tyystin käyttökelvottomaksi. Sanoisinko, että on tyssännyt tyystin.
Jo aikaisin syksyllä päätettiin sitten palata vuosien takaiseen käytäntöön. Näin tämä joulu aiheutti sitten kymmenien korttien lähettämisen ja lahjojen laittamisen. Sekä rahallisia kustannuksia. Toki myös iloa ainakin itsellemme, että saa ihailla ja lukea jouluna sekä myöhemmin, pöydälle kertyneen korkean korttikasan tervehdyksiä. Samalla muistella jo taaksejääneitä vuosia.
Tämäkin tapahtuma todistaa, että hyväkin säästö- ja kehitysidea ei olekaan sitten käytännössä aina toimiva. Eikä uuteen kannata pyrkiä vain uudistamisen innosta! Näinhän nykyaikana tupataan tekemään.
Pieleen meni viime joulunakin. Arvatkaa mikä? – Se, mistä minäkin olen monessa julistuksessani muistuttanut.-Se sama, joko useammalla muillakin; Terveellinen, kohtuullinen, hillitty ja hallittu suhtautuminen jouluruokiin.
Omakohtainen päätökseni harkitusta lihalla ja muilla herkuilla mässäilystä piti pintansa enintään ensimmäisen jouluisen ruokapöydän läheisyyteen. Ja sama on toteutumassa tänäkin vuonna, vaikka kuinka ruokahaluja vastaan ajattelin. Jouluruoka on vain niin hyvää! Eri herkkuja maiskutellessa ja samalla vyötä löyhdyttäessä, kyllä omatuntoa soimaa. Kilokalorien hyökkäystä aistiessa, lohduttaa omaatuntoa päätös, hiihto- ja kävelykuntoilusta. Silloin kalorit lähtevät vartalosta!
Samalla muistan, että lähipäivinäkin on tarjolla lisää houkuttelevia ruokanautintoja.
Päätinkin jouluisten ruokien houkutuksessa ja nautinnassa, että kerranhan vain ihminen elää ja joulukin on vain kerran vuodessa. Samalla valitsin lautaselleni kokkamaan palan kinkkua- ja toisenkin. Antauduin kaloreiden vietäväksi.
Mutta siitä huolimatta pitää aina muistaa, että eri vuodenajoillakin adventtina ja joulunakin on omat murheensa ja huolensa. Joskus ne ovat synkkiä ja toisinaan valoisia…
AINA ON KUITENKIN AIHETTA TOIVOA KAIKILLE LUKIJOILLE HARRASTA JOULUA, sekä HYVINVOINTIA VUODELLE 2023!
– Tärkein toive meillä kaikilla on kuitenkin, että valtaapitävät vihdoinkin viisastuisivat, että sodat loppuisivat, sekä vallanhimo ja ahneus vähenisivät!
– Muistetaanpa käydä kirkossakin joulunpyhinä,ettei todellinen JOULUN SANOMA-VAPAHTAJAMME SYNTYMÄJUHLA unohtuisi..
K I I T O T O K S I A !! Toimittaja Pentti Hautala
tästäkin monipuolisesta kolumnista. Samalla suuri kopallinen kiitosta kans koko JP:n tekijäjoukolle.
Hyvää Joulua ja jatkoa toivotamme jokaiselle. Samalla toivomme saavamme nauttia kiinnostavista aiheista ja lukemisesta tulevinakin aikoina.
Hilkka, Kauko,, Pertti, Jukka ja Marita ……Kalakukkojen kaupungista