Pentti Hautala
Rakentamisen sunnitelussa pitäisi heti alkuvaiheessa ottaa monta asiaa huomioon tarkasti ja vastuuntuntoisesti.
Hyvin usein ns. suunnittelemattomasta aloituksesta saa kärsiä ja katua pitkään. Monesti olemme itse-, tai muiden kuulleen pahoittelevan jälkeenpäin mm. sen ja tuon rakennustontilla kasvaneen luonnon puun, pensaan ja hävittämistä, ison kiven pois siirtämistä, vesilampareen täyttämistä maalla ja vanhan aittarakennuksen hajoittamista ym.
Kuinka monta hienoa luttia ja aittaa on pienitty polttopuiksi aikojen saatossa elueemmekin pihoista?
Vasta jälkeenpäin, rakennuskiireiden helpotettua huomataan ja kadutaan sitä, miten olisi ollut hienoa asumisviihtyisyyden ja piha-alueen monimotoisuuden kannalta säilyttää kaikki mahdollinen luonnonmukainen. – Kunnioittaa vanhaa rakennuskulttuuria ja ottaa olemmassa olevan luonnon hienoudet huomioon.
Komeiden ja hyväkuntoisten puiden kaatamista ym. ei voida saattaa jälkeenpäin ennalleen suurella rahallakaan. Tilalle istutetaan sitten korvikkeeksi kaikenlaista ympäristöön sopimatonta kasvia, pensasta ja puuta. Usein vieraan valtakunnan sekä ilmastoommekin sopimattomia lajeja.
Asuntojen kuin julkisessakin rakentamisessa pitäisi huomioda olemassa oleva vanha maisema; puut ja lähiluonto kokonaisuudessaan tms.
Todellisuudessa luonnon oma alkuperäinen, ja kustannuksiltaan maksuton ”arkkitehtuuri” on useimmassa tapauksessa kauniimpi kuin suurella rahalla ostettu ja tehty. Elikkä ”ronskin” rakentamisen tuloksena aikaansaatuja vaurioita rakennusalueilla on myöhemmin mahdoton korjata.
Luonnon yksityskohtien, puiden, mustikka-ja puolukkavarpujen, kanervien, katajien, sammalten, kivien sekä kaikkien muiden luonnon omien ainutlaatuisten hienouksien suojeliminen ja säilyttäminen rakennusaikana on monesti hyvin helppoa. Näin, jos sitä halutaan. Tähän ei kuitenkaan rakennusvaiheessa läheskään aina havahduta.
Tontti ja lähialueetkin työstetään laajasti puti puhtaaksi!
Metsäluontoon raivataan yleisesti runsaastikin ylimääräistä aukeaa ja tehdään nurmikenttää sekä samalla itselle turhaa työtä ja moottorin pörinää ruohon leikkaamisessa.
Kuinka paljon helpompi hoitoinen ja monesti ympäristöön sopivampi olisikaan, lähes portaille tuleva luonnon marjojen kasvillisuus tai kanervikko puineen. Saisi kuunnella myöskin lintujen rentouttavaa liverrystä ja seurata luonnon eläinten elämää, ruhonleikkurin metelin sijasta.
Esimerkiksi, aina kun omakotitaloa aletaan rakentamaan kannattaa koko perheen istahtaa alas keskenään, tai asiantuntijan kanssa toviksi ja miettiä sitä, mitä lähiluonnossa jo valmiina olevaa kannattaa vaalia ja säilyttää. Näin toimien ei tarvitse jälkeenpäin katua sitä, kuinka kaunista ja käyttökelpoista asumisviihtyisyyden kannalta katsoen on turhaan tuhottu pihapiiristä.
Rakentaminen maksaa tänä aikana paljon. Pihan suunnitelmiin ei kiinnitetä paljonkaan huomiota ennakkoon, eikä vielä rakennusvaiheessakaan.
Kaikki edelläkerrottu koskee, niin omakotitalojen, julkisten rakennusten, liikekiinteistöjen ja teollisuuden rakentamista.
Ajatelkaapa vaikka kunnan rakennuksia. – Esimerkiksi virastotalojen, koulujen ympäristöstä kaadetaan ensimmäiseksi puut laajalta alalta.
Jälkeenpäin pyritään, erityisesti vierasmaalaisten puulajien istutuksilla, korjaamaan ympäristön ilmettä. Suurin kustannuksin ja monesti huonolla menestyksellä.
Monta kertaa sitten manaillaan, että tontilla kasvaneita kotoisia, kauniita koivuja, kuusia ja mäntyjä olisi pitänyt jättää kaatamatta!
