Pentti Hautala / J-Pnews
ALAVUS / TÖYSÄ
Näin syksyisin on luonnon linnuille ja muille eläimille ruokaa hyvin tarjolla omassa elinympäristössään. Kuluneena syksynä muun muassa runsaat marjasadot, sekä hirveläinten jahtikausi ovat taanneet jokaiselle lajille mieluista ruokaa nautittavaksi.
Hirvieläimiä on laitettu lihoiksi yhteensä monta sataa Järvi-Pohjanmaan ja Suomenselän alueella. Suuri kaatojen määrä on taannut herkuttelua nelijalkaisille, pienille ja suuremmille petoeläimille. Lisäksi myöskin linnuille, tallitiaisista kotkiin.
Maastojen kaato- ja suolistupaikoilla on suhteellisen hyvässä sovussa ahmineet ruokaansa kymmenet eläinlajit samanaikaisestikin. Kymmenien kilojen sisälmysten määrä on putsaantunut puhtaaksi pois maastosta, viimeiseen rippeeseen lyhyessä ajassa.
Nopeasti luonnossamme lisääntyneet supikoirat ovat runsaslukuisimpina ryhminä kaatojäämien kimpussa.
Suolistupaikat tarjoavat myöskin monelle luontukuvauksesta kiinnostuneelle jännitystä ja onnistumisen iloa vähällä vaivalla.
Antaahan nykyajan kuvausvälineet onnistumiselle hyvät mahdollisuudet. Lähikuvan voi halutusta kohteesta ”zuumata” jopa satojen metrien päästä.
– Mutta aina sen kokeneenkin ”kyttääjän” ylättää se, että mistä maastossa liikkuvat ja ilmassa lentävät luontokappaleet löytävät niin nopeasti näihin kohteisiin. Se herättää jopa kunnioitusta, että hirvieläimestä kaatopaikalle jäävä suuri määrä sisälmyksiä syödään 1-2 vuorokaudessa. Ja todella ”tyynni”, kun kanervat ja mättäätkin on nuoltu puhtaaksi verijäljistä. Vain joitakin karvatuppoja saattaa olla syömättä.
Jotkut ovat kyselleet riistan käsittelyjätteistä eli sisälmyksistä sitä, että saako ne jättää noin vain maastoon? On huomattu jossakin tienvaressa, suolistuspaikalla sisälmyksiä kaadon jälkeen. Kun linnut ja eläimen eivät vielä ole ehtineet syödä niitä.
Jätteenkäsittelyohjeet opettavat, että riistan sisälmykset voidaan jättää mm. maastoon suolistupaikalle. Mutta vain siinä tapauksessa, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa eikä haittaa alueen muulle käytölle.
Taajaan rakennetulla alueella ja viljelyksessä olevilla pelloilla sisälmykset on haudattava maanomistajan luvalla ja peitettävä vähintään 0,5-1 metrin maakerroksella.
Sisälmyksiä ei saa jättää eikä haudata alle 150 metrin etäisyyttä pysyvää asutusta. Lähimpään kaivoon, pohjavesialueeseen ja vesistöön on oltava etäisyyttä vähintään 250 metriä.
Metsästäjät kaivavat harvoin teurasjätteille maakuoppaa. Metsäisiä maastoja on niille tarjolla tarpeeksi. Eikä kuopan kaivaminen ole luonnollekaan paras mahdollinen ratkaisu.
Vanhassa viisaudessa todetaan, että ”kyllä luonto hoitaa”. Ja se todella pitää edelleen paikkansa. Luonnossa elävät eläimet löytävät teurasjätteet maan altakin nopesti ja kaivavat ruuakseen ja jäljelle jää ympäristöä rumentava kuoppa.
Kun sisälmykset saa popsia ja nokkia maan päältä pois, ei kuoppiakaan jää jäljelle vaivoiksi.
