Tasavallan presidentti Sauli Niinistö huomautti valtiopäivien avajaispuheessaan keskiviikkona 7.2.2024, ettei Suomessa ole ollut merkittävää reaalista talouskasvua kuuteentoista vuoteen. Hän totesi myös, että samana aikana julkisen sektorin huolestuttavan tuntuva velkaantuminen on jatkunut, ja että on siirrytty pysyvästi velkaperusteiseen ylläpitoon.
Jaan tämän huolen täysin. Siksi emme voi jättää pienintäkään kiveä kääntämättä etsiessämme ratkaisuja tilanteeseen. Keskeinen osa taloutta on energiamarkkinoiden jatkuva toimivuus, myös poikkeustilanteissa. Suomen energiasta n. 70 % tuodaan ulkomailta, mm. laivalasteittain kivihiiltä, jopa puuta ja italialaisten jätteitä.
Turve on ainoa kotimainen, huoltovarma, säävarma ja helposti varastoitava energiamuoto. Hallitusohjelman kirjauksen mukaan turve on tärkeä osa huoltovarmuuttamme. Huoltovarmuus ei ole pelkästään taloudellinen kysymys, vaan se antaa myös neuvotteluvaltteja kansainvälisillä neuvotteluareenoilla ja turvaa itsenäisyyttämme. Turpeen määrittely uusiutuvaksi tai hitaasti uusiutuvaksi biomassaksi olisi osa tätä kokonaisuutta. Olen eduskunnassa tehnyt toimenpidealoitteen turpeen määrittelemiseksi uusiutuvaksi tai hitaasti uusiutuvaksi biomassaksi vuotuisen kasvun osalta. Kerään tällä hetkellä siihen kansanedustajien allekirjoituksia Kalevalan päivään, 28.2.2024 asti.
Onko järkee vai ei?
Kansanedustuslaitoksessamme vedotaan usein tieteeseen ja tutkimukseen. Pidänkin outona sitä, että tämä asia on poikkeus. Eduskunnan suuressa valiokunnassa äänestettiin 5.12.2000 turpeen määrittelemisestä uusiutuvaksi energialähteeksi. Äänten mentyä tasan arpa ratkaisi. Tämän myötä valiokunta yhtyi tuolloisen hallituksen kantaan, jonka mukaan turvetta ei määritelty uusiutuvaksi. Tällä tiellä olemme edelleen. Fakta on se, että turve uusiutuu ja että turvetta muodostuu Suomessa huomattavasti enemmän kuin sitä vuosittain käytetään.
Soita ja turvemaita on Suomessa yhteensä 9,3 miljoonaa hehtaaria eli kolmannes maapinta-alasta. Soista noin puolet on ojitettu metsätalouskäyttöön, noin 250 000 hehtaaria on viljelykäytössä ja aktiivisessa turvetuotannossa noin 50 000 hehtaaria, siis alle 1 %. Nykyisestä suopinta-alasta on suojeltu 1,2 miljoonaa hehtaaria eli noin 13 prosenttia. Turve kattaa Suomen energiahuollosta noin 4 prosenttia.
Turve lisääntyy Suomessa eri lähteistä riippuen 45-100 milj. m3 vuosittain, puu 103 milj. m3. Turvetta käytetään vuosittain n. 6 milj. m3, puuta n. 85 milj. m3. Yksi rekkakuorma palaturvetta sisältää energiaa keskimäärin n. 200 MWh, vastaavasti puuhake n. 120 MWh, joten kuljetuskustannukset puulle ovat siten korkeammat. Puun korjuussa menee polttoainetta ja konetunteja noin 3-4 kertaa enemmän turpeeseen verrattuna. Metsänhoidollisesti puita harvennettaessa energia saadaan kerättyä 50-100 MWh hehtaarilta n. 20-30 vuoden välein. Turpeesta saadaan energiaa n. 300-1300 MWh hehtaarilta, joka vuosi säistä riippuen, noin 20-30 vuoden ajan. Turpeen poltossa, savupiipusta mitattuna, syntyy myös vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin puun poltosta.
Turpeen ominaisuudet ovat ylivoimaiset Suomen energiahuollon turvaajana. Polttoaineena se on kotimainen ja parantaa siten energiaomavaraisuuttamme. Lisäksi turve on hyvin varastoitavaa. Energiaturpeen tuotanto varmistaa turpeen saatavuuden myös muilla huoltovarmuuskriittisillä aloilla, kuten kasvintuotannossa ja maataloudessa.
Energiaturpeen käytöstä valtaosa tapahtuu lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa eli CHP-laitoksissa, jotka ovat aivan keskeisiä voimahuollon turvaajia erityisesti talvikaudella. Turve parantaa puun energiakäytön huoltovarmuutta. Turpeen ominaisuudet parantavat puun puhtaampaa palamista ja pidentävät siten polttokattiloiden elinikää. Vuosia sitten turpeen käytöstä haluttiin eroon, koska se sisältää rikkiä. Ilman turpeen käyttöä puuhakkeen palamisprosessiin taasen joudutaan syöttämään rikkiä leijupetikattilan palamisprosessin ylläpidon turvaamiseksi. Nyt puunpolttoon rikkiäkin tuodaan ulkomailta.
Yleisesti voidaan katsoa, että turvesuosta saadaan keskimäärin päällykerroksesta kuiviketurvetta 0,5 m, keskikerroksesta kasvuturvetta 0,5 m ja pohjalta energiaturvetta 2 m. ”Loppuun kalutun” turvesuon alla on ravinnerikas kivennäismaa, joka istutettuna on nopeasti kasvavaa metsänpohjaa tai viljelysmaata.
Suomessa ruoantuotannossa broilerit kasvavat turvepehkussa, naudan- ja osittain myös sianlihantuotannossa turvetta käytetään makuualustana ja kuivikkeena. Maidontuotannossa kuiviketurve varmistaa utareterveyttä ja eläinten hyvinvointia. Kuiviketurve pitää eläimet puhtaina ja terveinä. Turpeen happamuus, on ominaisuus, joka parantaa hygieenisyyttä ruoantuotannossa ja vähentää antibioottien käytön tarvetta. Turpeen käytön ansiosta suomalaisen broilerien jalkaterveys on parasta Euroopassa, ja siten suomalaiset broilerin varpaat ovat vientituote Aasian markkinoille. Turpeen ansiosta Suomessa tuotettu broilerinliha on antibioottivapaata. Monissa muissa maissa eläimiä lääkitään antibiooteilla jatkuvasti ennaltaehkäisevästi.
Edellä mainittuun liittyykin käsite antibioottiresistenssi, joka on maailmanlaajuinen ongelma. Sitä on kuvattu sanaparilla ”hiipivä pandemia”. On arvioitu jopa, että siihen voi kuolla tulevaisuudessa enemmän ihmisiä kuin syöpään. Antibioottiresistenssi sanana tarkoittaa, että bakteeri kykenee vastustamaan antibioottia eli tulee sille resistentiksi. Tästä seuraa, että kyseistä antibioottia ei voi enää käyttää tämän bakteerin aiheuttamien infektioiden hoidossa. Turve ehkäisee osaltaan antibioottiresistenssiä: sen antibakteerisuuden ansiosta antibiooteille ei ole tarvetta ja tuotantoeläimet pysyvät terveinä. Turpeen pH on alhainen eikä turpeessa ole viljelykasvien tuholaisia, tauteja tai rikkaruohoja.
Kasvuturpeessa kasvatetaan puuntaimet metsän uudistamiseen, sekä monet kasvissyöjien eväät, lähes kaikki vihannekset, sekä koristekasvit. Kasvuturvetta viedään laivalasteittain myös ulkomaille, eli se on vientituote. Hollannissa tulppaaneita kasvatetaan suomalaisessa turpeessa.
Osa päättäjistä katsoo että turpeen käyttö ei ole ekologisesti kestävää, ja on pyrittävä löytämään sitä kestävämpiä korvaavia vaihtoehtoja. Näihin korvaaviin vaihtoehtoihin ei kuitenkaan voida siirtyä, ellei niitä ole olemassa.
Turpeen käytön kannattavuus perustuu siihen että, tämä ketju toimii taloudellisesti järkevästi, vain ja ainoastaan siten että kaikki turve otetaan käyttöön. Pelkän kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto ja käyttö on taloudellisesti mahdotonta.
Lopuksi, vaarana on, että suomalaisen saha- ja selluteollisuuden raaka-aine päätyy energiatuotantoon.
