Kätkänjoentien peruskorjausta juhlitaan kylätalolla lauantaina 2. lokakuuta

0
Kätkänjoen kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Markku Ylinen (vas.), puheenjohtaja Heikki Ylinen sekä Esko Yli-Kätkä (oik.) ovat nyt uuden alun edessä liikkumisen suhteen. Kätkänjoentie on nyt kunnostettu ja asvaltoitu Rantatöysän pohjoisrajalta Kätkänjoen kylätalolle (kuvassa taustalla) saakka.

Jouko Siirilä/ J-Pnews
ALAVUS

Kätkänjoen kylätalossa vietetään ensi lauantaina todella ainutlaatuista, kulunutta sanontaa käyttäen ”kerran elämässä” -juhlaa, kun tien 7071 vasta kunnostettu ja asvaltoitu osuus Itärannantien risteyksestä Kylätalon alapuolelle, Mesimäentien alkuun otetaan juhlallisesti käyttöön.

Kylätoimikunnan puheenjohtaja Heikki Ylinen (vas.) ja Esko Yli-Kätkä kutsuvat kaikkia tienkäyttäjiä lämpimästi tiejuhlaan ensi lauantaina klo 12. Mukana ovat muiden muassa kansanedustaja Mikko Savola ja kaupunginjohtaja Liisa Heinämäki.

Kaikki ovat tervetuloa seuraamaan symbolista tienauhan leikkausta ja sekä sen jälkeisille juhlakahveille klo 12 alkaen osoitteeseen Kätkänjoentie 344. Tilaisuuden päävieras on kansanedustaja Mikko Savola, joka viimeisimpänä kansanedustajana on ajanut tielle kaivattuja määrärahoja. Paikalle on lupautunut tulemaan myös kaupunginjohtaja Liisa Heinämäki.

Mikko Savola (vas) ja Aapo Saari. (Kuva: Markku Ylinen)

Kylätoimikunnan varapuheenjohtaja Antti Takalan kokoamien tietojen mukaan Itärannantien pohjoispäässä asunut Aapo Saari lähti esittelemään Kätkänjoentien jatkokunnostusta pohjoiseen juuri ennen 90-luvun historiallisen lamakauden alkua. Seuraavaksi vuorossa oli perussuomalaisten Raimo Vistbacka 1990-luvun lopulla, kun pahin taloudellinen taantuma oli jo hellittämässä otettaan.

 

Runsaat puolen miljoonan euron hanke

Tien 7071 alkupää aseman seudulta Alavuden entisen puunjalostustehtaan tienoille on ollut asvaltoituna jo vuosikymmeniä. Tien kunnostusta jatkettiin 2000-luvun alussa niin, että seuraava etappi läpi Rantatöysän kylän asvaltoitiin vuonna 2001.

Viiskunta-lehden laskujen mukaan vuosikymmenien aikana yhdeksän keskustan ja neljä perussuomalaisten kansanedustajaa on pitänyt Kätkänjoentietä esillä eduskuntatasolla. Ratkaisevaa Kätkänjoen kylän saamisessa asiallisen tieyhteyden piiriin oli Keskustan edustajien Mikko Savolan ja Arto Pirttilahden esitys lokakuussa 2020 talousarviomäärärahojen ohjaamisesti nyt valmistuneelle vajaan neljän kilometrin osuudelle, jolla päästiin vajaan kilometrin päähän Kuortaneen rajasta, Kätkänjoen kylätalolle asti.

Koko kesän kestäneen rakentamishankkeen urakoi Kuortaneen Kaivin Oy 533 000 euron urakkahintaan. Tien peruskorjauksesta, suunnittelusta ja työmaavalvonnasta maksaa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 500 000 euroa ja Alavuden kaupunki loput.

Markku Ylisen (vas.) leikekirjassa on koottuna lehtijuttuja vuosikymmenien varrelta, joissa kerrotaan paljon yrityksistä saada kylän peruskunnostukseen määrärahoja.

 

 

 

Historian lehtien havinaa kerran elämässä

Erilaiset sanonnat ovat nykyaikana kilpailevan median kielenkäytössä kokeneet inflaation. Todettakoon nyt kuitenkin, että ”kerran elämässä” ja ”historian siipien havinaa” -käsitteet riittävät yhdessä ehkä juuri kuvaamaan Alavuden pohjoispäässä sijaitsevan Kätkänjoen asukkaiden tuntemuksia tien 7071 peruskunnostuksen valmistuttua elo-syyskuun vaihteessa.

Kylän tapahtumista lehtijuttuja vuosikymmenten ajalta, jopa 1800-luvunkin puolelta keränneen kyläaktivisti Markku Ylisen leikekirjojen sivuilta käy ilmi, että tieyhteydet kylästä muuhun maailmaan ovat puhuttaneet ja ihmetyttäneet läpikulkijoitakin vähintäänkin sen ajan, kun ihmisiä ja tavaroita on kylästä tai kylän kautta autoilla kuskattu eteenpäin.

Kätkänjokihan ei ole koskaan ollut minkään umpitien päässä seudullisesti ajatellen, vaikka Alavuden kirkonkylästä katsoen näin on voinut näyttääkin. Kätkänjoentie läpi on kulkenut jonkinlainen reitti vähintään talvitienä ja hevosväylänä ainakin rautatien ja Alavuden aseman valmistumisen (1883) jälkeen Kuortaneelle ja Lehtimäen Länsikylään saakka. Kuortaneelle on täältä parisen kymmentä kilometriä, samoin Töysän taajamaan.

Ja tien kunto on ollut koko ajan jälleen kuluneen sanonnan mukaan ”legendaarinen”. Nyt kunnostetulla tienpätkällä sain itsekin aina varautua iäkkäitä vanhempiani katsomassa käydessä siihen, että syksyisin ja keväisin sekä sateisina kesinä kuoppia ei voinut väistellä. Tie ei ole ollut muuta kuin kuivina kesinä ja keskitalvella tyydyttävä pikkuautoille van alla olisi saanut olla vähintään moderni katumaasturi isoine renkaineen, jotta kalliilta vahingoilta olisi selvitty.

Kun oma tienkäyttöni 80-luvun puolivälin jälkeen on perustunut vain kyläilyyn syntymäkylässäni, maltoin useimmiten ajella viimeiset soratiekilometrit lapsuuden kotiini pikkuvaihteilla. Päivittäisen työmatkaliikennöitsijän kannalta kunto on ollut kuitenkin kohtuuton rasite.

Korjaaminen vapaaehtoistyönä ei käynyt päinsä

Kyläläisten ja ilmeisesti laajojen kansalaispiirien yleistä oikeuskäsitystä rikkoi vakavasti yhteiskunnan ELY-keskuksen kautta kyläläisille antamat torut siitä, että toistakymmentä kylän miestä lähti vapaaehtoisesti, omilla kustannuksillaan traktoreineen ja työkaluineen liikkeelle huhtikuussa 2016 kunnostamaan erityisesti juuri kylätalon läheisyydessä, Kätkäntien ja Mesimäentien välistä karmeaa pätkää.

Vastaavia notkelmia vierekkäisine ja peräkkäisine kuoppineen toki löytyi kolme muutakin Itärannantien risteyksestä Rantatöysän ja Kätkänjoen koulupiirien entiseltä rajalta kylätalon kohdille asti, josta Mesimäentien alkaa päätyen Kätkänjoen koulupiiriin kuuluneeseen Salonkylään ja tiellä 7072. Se kunnostettiin ja sai uuden päällysteen jo vuonna 2010.

Tien 7071 peruskunnostus pysähtyi vuonna 2001 Itärannantien risteykseen. Siitä asvalttipintaa saatiin tänä vuonna lisää 3,5 kilometriä.

Nyt nämä omankin elämäni mittaiset tiemurheet ovat ohi. Ilkka-Pohjalaisessa projektipäällikkö Veijo Rajamäki Varsinais-Suomen ELY-keskuksen liikenne- ja infrastruktuurin toimialalta antaa ymmärtää tienpidon teknisen toteutuksen edistyneen niin, että jopa tien reunojen painumilta vuosien saatossa voidaan välttyä, kun alustarakenteet on tehty entistä paremmin.

Tien käyttömäärät yllättävät

Veijo Rajamäen jäädessä lokakuun alusta alkane hyvin ansaituille eläkepäiville, hänen tuolilleen istuu Mika Salminen, tosin muuntunein toimenkuvin. Salminen katsoo tietokoneelta Kätkänjoentien viimeisimpiä liikennöintilukuja. Ne yllättävät. Liikenteen keskimääräinen vuorokausiluku on peräti 1468 suoritetta ja siitä raskaan ajoneuvokaluston keskimääräinen vuorokausiluku on 82. Näin ollen puheet tien vähäisestä merkityksestä voidaan nyt lopettaa.

Mika Salminen tarkentaa vielä, että varsinaisena Alavuden alueen ja kolmen kunnan alueella kulkevan Kätkänjoentien mahdollisista jatkorakentamisista vastaavana projektipäällikkönä Rajamäen jälkeen toimii Sami Palo. Yhteys toimii luontevimmin sähköpostitse @ely-keskus.fi-loppuisella osoitteella.

Tapahtumia noin 70 vuoden välein

Todetaan tässä vielä, että kätkänjokelaisten lisäksi Kuortaneen, Lehtimäen ja Alajärvenkin asukkaiden tarpeita tyydyttävällä tiellä on pitkät juuret. Kyläaktivisti Markku Ylisellä on käsissään lehtileike vuodelta 1885. ”Suupohjan Työmiehessä” kerrotaan isäntien kokoontuneen jo tuolloin suunnitteilla olleen maantien rakentamiseksi Alavuden vastavalmistuneelta rautatieasemalta Rantatöysän ja Kätkänjoen kautta aina Lehtimäelle ja Alajärvelle asti.

Kätkänjoentien asvaltointi päättyy taustalla näkyvään Mesimäentien risteykseen. Molempia soratieosuuksia pitkin päädytään noin viiden kilometrin päässä Kuortaneen puolella asvaltoidulle tielle 7072.

Asvaltoidun tieosuuden loppupäässä asuvan Arvo Siirilän, 91, mukaan vasta talvisodan alla oltiin siinä pisteessä, että lähinnä yksikaistaista hevos- ja rekitietä alettiin kyläläisten yhteisponnistuksin kunnostaa maantieksi. Sotien vuodet merkitsivät vielä hankkeen keskeytymistä niin että vasta 1940-luvun lopulla nykyinen tie 7071 saatiin suunnilleen siihen kuntoon, jossa se oli lopulta viime kesään asti. Kätkänjoella tieasiat ovat edenneet näkyvästi siis 70 vuoden välein. Mutta nyt on juhlan aika.

Jouko Siirilä


 

vanhat kuorma-autot tukim

JÄTÄ KOMMENTTI