Pentti Hautala Alavus, Töysä
Viime aikoina on taas noussut valtakunnaliseksi keskusteluanaiheeksi ns. ”kadunturvapartiot”. Kyseessä on kansalaisten perustamat ryhmät, joiden tarkoituksena on turvata mm. omaa asuinaluettaan rikolliselta-ja väkivaltaiselta toiminnalta.
Mitään uuttahan tällainen ei ole. Tästä on hyviä kokemuksia takavuosilta monissa kaupungeista ja kuntakeskuksista sekä kyliltä. Kohteena pääasiassa nuorisojoukkojen juhlinta-ja viikonvaihteiden kokoontumisten tarkkailut. Yleensäkin ilkivalta ja väkivalta.
Maahamme tulleiden ja tulevien turvapaikanhakijoiden sekä erityisesti ulkomaiset rikolliskoplien lisääntyessä turvapartioiden perustamiseen on innostuttu entistä enemmän.
Kansalaisten perustamista turvapartioista ja joukoista on saatu varsin hyviä kokemuksia tapahtuvien murtojen ym. rikosten vähentämisessä. Liikkeiden-,varastojen-,veneiden-ja tehdaslaitosten alueella liikkuvat vapaaehtoiset turvapartiot ovat vähentäneet tilastojen mukaan rikoksia runsaasti.
Valtakuntamme ministerit ja muut päättäjät sekä poliisijohtokin on ottanut kantaa partioiden perustamisen-ja toiminnan oikeutuksista.
Esim. Suomen korkea poliisivirkamies tähdentää talkootyön tapaisen vapaaehtoistoiminnan olevan kannatettavaa. Ihmisillähän on Suomessa vapaa liikkumisen oikeus.
On hyvä, että ollaan kiinnostuneita turvallisuusasioista ja halutaan parantaa asuinalueen turvallisuutta sekä viihtyisyyttä. Turvallisuuden ylläpitämiseen osallistuminen on aina kuitenkin oltava viranomaisjohtoista ja viranomaistoimintaa tukevaa.
Turvapartionti kansalaisten taholta on hyväksyttävää, kun sitä harrastavat ryhmät eivät riko lakia ja leiki poliisia, tarkennetaan virkavallan taholta.
Kantansa ilmaisseista kansanedustajista useimmat hyväksyvät kansalaispartiot ja eivät kieltäisi niiden toimintaa.
Toisenlaisia mielipiteitäkin on esitetty. Eräässä radiohaastattelussa joku päättäjä mainitsi, ettei ”äitien, isien ja kylänväen”, lisää turvallisuutta. Toiminnassa on hänen mielestään ääriajattelun piirteitä. Tällä hän arvio esimerkiksi, turvapaikanhakijoiden ja partioryhmien suhdetta. Suomessa järjestyksen valvonta kuuluu poliisille ja sillä pitää siihen olla riittävät resussit, on kuitenkin tärkeintää myöskin se, että poliisille todella taattaisiin tarpeellinen määrä resusseja. Tarkoitan tällä sitä, että poliiseja pitäsi lisätä, eikä vähentää, kuten on säästöjään haettaessa toimittu.
Jos-ja kun poliisipartio on kahakan-tai muun rikoksen alkaessa kaukana, niin kyllä alueella liikuva katu-turvapartio lisää varmasti turvallisuutta. Jokaisellahan kansalaisella on lain mukaan oikeus osallistua rikollisen toiminnan estämiseen. Tarvittaessa kiinniottoonkin, ilman tarpeetonta väkivaltaa.
Itsellänkin on kokemuksia menneisyydessä, mainitun laisessa tilanteesta Helsingistä. Kuljettiin kaverini kanssa aseman seutuvilla,kun huomattiin nuorisjoukon potkivan ja lyövän maassa makaavaa.
Helsinkiläiset kävelivät ohi puuttumatta törkeään pohoinpitelyyn. Minä ja joku muukin meistä pohjalaisista puututtiin kahakkaan. Pelastettiin myöskin pojan henki. Mutta melkein saatiin syyte pahoinpitelystäkin, kun kovisteltiin ja pideltiin kiinni pahantekijöiden mielestä heitä hieman liin tiukoin ottein.
Virkavaltakin hieman nuhteli siitä, että laitettiin itsemmekin vaaratilanteeseen. Joku tappelupukareista olisi saattanut sivaltaa meitä auttajia teräaseella!
Jos poliisin virkoja ei lisätä ja jeata niitä tasaisemmin maaseudulle, niin ehdottomasti kaikenlaiset turvapartiointia harrastavat ryhmät on tarpeellisia. Sellaisen läsnäolo ja mahdollinen toiminta paikakkakunnalla luo asukaille turvallisuutta ja pelkoa rikoksia aikoville.
Totuushan on, jonka myös tehdyt pahanteot todistavat, että poliisien tuoman turvan ollessa kaukana erilaisten rikoksien tekeminen houkuttaa entistä enemmän.
Poliisien tuoma turva on parasta, mutta sen puuttuessa, on esimerkiksi naapurivalvonta ym. turvatoiminnat ovat tärkeitä!
