Pentti Hautala/ J-Pnews
Alavus/Töysä
Tänä talvena on näkynyt erilaisia pöllölintuja piha-alueillakin paljon. Viisaat linnut ovat hoksanneet heidän herkkujaan hiiriä ja myyriä liikkuvan lintujen ruokintapaikoilla runsaasti. Jyrisijät käyvät hakemassa lintulaudoilta tipahtaneita jyviä ja muita herkkuja.
Pihoissa on jyrsijöitä kytänneet useammat pöllölajit. Niitä Suomessa pesii 10 eri lajia. Pienin on varpuspöllö. Suurin on Huuhkaja.
Harvinaisen paljon on havaittu kuluvan talven aikana, melkein Huuhkajan kokoisia Lapinpöllöjä. Suuresta koostaan huolimatta on linnun pääravintona pikkujyrsijät. Kyseessä on ilmeeltään arvokkaan oloinen, keltasilmäinen lintu. Höyhenien ja sulkien pääväri on harmaanruskea ja runsasviiruinen.
Pää on iso ja pienet keltaiset silmät tuijottavat läpitunkevasti, kapeiden naamarenkaiden keskeltä. Naaman peikkomaisuutta täydentää musta leukaparta ja valkoiset, tuuheat kulmakarvat. Pöllö onkin varsin helppo tunnistaa, muista samaa lajia edustavista.
Lapinpöllö on niin sanottu epäsäännöllinen pesimälintu, Lapin ja Peräpohjolan havumetsissä. Pesintöjä on lisäksi ajoittain Etelä- ja Keski-Suomessakin. Pesimisluvun on arvoitu vaihtelevan vuosittain 300-2000 paria.
Kyseessä on niin sanottu paikkalintu, joka vaeltaa ravintotilanteen mukaan kauaksikin esiintymis- ja pesimisalueeltaan. Niitä on tavattu jopa Keski-Euroopassakin.
Lapinpöllöllä on hyvin tarkka kuulo. Pikkujyrsijän liikkeet tarkentuvat jopa paksun hangen alta. Ja pöllö tunkeutuu lennosta jopa ihmistä kestävän hangen lävitse, ja nousee ylös saaliinsa kanssa!
Televisiossa ja muissa tiedotusvälineissä on ollut viime aikoina paljon kuvia, lintujen ruokintapaikoilla jyrsijöitä kyttäävistä Lapinpöllöistä. Pöllöjä on esiintynyt yleisesti suurien kaupunkienkin alueella.
Suomenselällä ja Järvi-Pohjanmaalla on myöskin saatu Lapinpöllöjä ihastella tämän talven aikana. Mutta niitä ovat havainneet kuitenkin ainoastaan, hieman valppaammin ympäristöä ja puiden oksille silmäilleet. Onhan pöllöt yleensä liikkumattomina, tarkkailemassa ympäristöä ja jyrsijöitä peltoalueen reunapuissa. Valokuviakin hangelle lentävästä linnusta saa, kun on odottamisessa tarpeeksi pitkämielinen.
Illan hämärtyessä siirrytään lintulautojen läheisyyteen pihoihin, jopa pyykkitelineille passiin. Aamulla saadaan sitten vain ihmetellä lumelle ilmestyneitä veri- ja suuria siiven jälkiä!
Kuvat: Pentti Hautala
