Pentti Hautala/J-Pnews
ALAVUS/TÖYSÄ
Oppi ja neuvot eivät mene, ”kirveelläkään perille”! Näin todetaan vanhassa sanonnassa, kun opetuksesta ja neuvoista ei oteta opiksi ja samoja virheitä tehdään jatkuvasti.
Tällaiset toteamukset sopivat monien mielestä ainakin sorateiden kunnossapitoon. Ja ensisijaisesti niille tapahtuvaan kivimurskeen levitykseen. Tien pintaan laitettavan kivimurskeen ajoitukseen.
Maalaisjärkiset meinaavat, että mursketta olisi paras levittää tielle heti keväällä teiden pintaroudan pehmennettyä. Näin se kesän edetessä ja sateiden vaikutuksesta uppoaisi tiehen. Tielanalla kesän kuluessa pintaa sopivasti sateella silotettaessa, murske sekaantuisi tiehen.
Mutta syksyisin murskeen levitys ajoteille on, kuitenkin edelleen jatkunut. Seurauksista on kirjoitttu lehtien mielipidesivuilla. Ja jokainen hiekkateillä liikkuva on sen itsekin havainnut, että murske on talviaurauksen aikana lentänyt tieltä ojiin ja etäälle yli niiden taakse. Pelloille ja metsään.
Moni on vihjannut ja pyyytänyt kylille katsomaan ja kuvaamaan, kuinka murske on lennätetty lumiauran terillä tien pinnoilta pois. Tällaiseen tuhlaukseen ja tienhoidon tunarointiin suhtautuvat jotkut tienkäyttäjät , sekä maanomistajat nuivasti. Vastaavasti on sellaisia jotka ottavat pelloilleen lentäneen ”murskepatjan” jopa hieman huumorilla.
Esimerkiksi Niemekyläntien varressa asuvat ja tiehen rajoittuvia peltoja omistava Matti Yli-Kätkä myhäili, tieltä viljelyksille tullutta kivimursketta ihmetellessään
– Olen tässä miettinyt, että keräänkö arvokkaan murskeen muualle tarpeisiini? Vai jätänkö rapapellon ”maanparannusaineeksi”. Mutta samalla olen miettinyt saako tieltä tullutta mursketta omaan käyttöön kerätä?
– Mursketta on niin paljon pelloillani, että jos sen kokoaisi traktorin kauhalla pois, riittäisi siitä hyvin pihamaan ja rantasaunan tien pintaan, myhäili Matti.
Yli-Kätkän Matti kertoo, että syksyllä ajettiin hyvä kerros mursketta paikallistielle. Työ tehtiin sopivan kokoisella murskeella, ja hyvin ajoitettuna syksyn sateiden aikana.
– Minäkin ajettelin, että kiviaines ehtii uppoamaan ja jäätymään tien pintaan. Mutta niin ei kuitenkaan tapahtunut ja lumien auraamisen aikaan suuri määrä lensi tieltä pois. Näin kävi, vaikka lumien auraajat eivät mielestäni liian kovaa vauhtia ajaneetkaan, huomauttaa Matti.
Taas on kesä koittanut ja syksy saapuu aikanaan. Moni hiekkatien käyttäjä toivookin, että menneestä ja monen neuvoista otetaan opiksi. Sillä tavalla, että syksyllä teille ajettavaksi suunitellut murskeet laitetaankin jo kesän sateiden aikana.
Ainakin kokeiltaisiin, miten tällainen toimisi kiviaineksen pysymiseen tiellä yli talven?
