PENTTI HAUTALA
Alavus/Töysä
Järviladut ovat parhaimpia hiihdon nautintohin kaiken kuntoisille. Näin siksi, kun ei tarvitse kaahia mäkiä ylös, eikä pelatä kaatumista alas laskiessa. Jos järviladulla kupsahtaan kumoon, niin yläänsä säilyy ehjin luin.
Tämän talvikauden aikana on lunta riittänyt. Hiihtolatuja on saanut tehtyä maastoihinkin. Mutta sitä vastoin järvellä hiihtokilometrit ovat nyt monella karttuneet huonosti. Hankaluutena on ollut paksu lumipatja, jonka painosta on vesi noussut jäälle.
Töysän Ponnenjärvellä on hiihtäjille ollut joulusta alkaen hyvät hiihdon mahdollisuudet. Sujuttelijoita on ollut aina Helsingin seudulta saakka.
Ensin joulukuussa tehtiin alle 10 sentisen jään päälle, parin sentin lumikerrokseen suksilla 8,5 kilometrin latu. Innokkaimmat ja uskaaliammat hiihtivät jo joulukuussa runsaasti kilometräjä. Ainostaan yhden henkilön alla jää petti. Kamppeet vain kastuivat ja toinen suksi katkesi. Tämäkin vahinko oli seurausta siitä, kun latua hivutettiin liian lähelle järveen laskevaa jokea.
Kun lunta alkoi saa päivittäin tarvittiin avuksi konevoimaa. Apua saatiin muun muassa innokkaalta hiihtomieheltä Jorma Toopakalta. Jorma lupautui huolehtimaan järviladusta ja kaupunki polttoaineiden kustannuksista. Toopakka onkin pitänyt ladut hiihtokuntoisina, vaativista vesivaikeuksista huolimatta. Käytössä hänellä on ollut tavallisen moottorikelkan lisäksi telamönkijä ja muut tarvittavat mööpelit.
Eräällä viikolla taannoin oli jo Jormallakin vaikeuksia, kun telakone joutui kahlaamaan aksiloitaan myöden joissakin kohteissa lumi/vesisojossa. Ladun tekijän ja hiihtäjien onneksi pakkaset tulivat. Pakkasherra jäädytti koneen tekemät jäljet ja hiihdon mahdollisuudet säilyvät ilman taukoja.
Yksi monista jokapäiväisistä jävilatujen kiertäjistä on 85-vuotias Teuvo Rapo. Nuorempana Suomen parhaimpiin painijoihin kuulunut Teuvo on osallistunut vuosittain veteraanien hiihtoihin. Nyt hän on harjoitellut Karjala Liiton mestaruuskisoihin. Ne sauvotaan Äänekosken Liikuntapuistossa 27.2.2021.
– Kyllä tämä on mahtavan mukava homma, kun keskellä kirkonkylää on tällainen paikka hiihtoon ja ulkoiluun. Varsinkin nyt korona-aikana tämän kohteen arvon ymmärtää. Ainakin kaikki, me tämän hyödyntäjät.
– Onhan tuossa Iivarin alueella kyllä lisäksi hyvät ladut rankemassa maastossa. Iivarin ja Alavuden Kirkkovuorellakin olen käynyt.
– Nämä järviladut sopivat kuitenkin hyvin minulla ja monelle muullekin. Hunompi kuntoisillekin, kun ei ole nousuja eikä alamäkiä, huomauttaa Rapo.
Töysässä on jo ajettu 35 kilomtrin kyläkierroskin kovakuntoisimpia varten. Ladulla on korkeuseroa lähes satametriä, kun joudutaan nousemaan Tohninmäen päälle, noin 220 metrin korkeuteen.
Kantakaupungin, Alavuden ja Tuurin alueella sekä muillakin kylillä on kaupungin toimesta hoidettu hiihdettäväksi latuja.
Suosituin hiihtobaana on Kirkkovuoreen ja Tuurin johtava latu. Aikaisemmin latu tuli Tuurista-Töysään saakka. Se oli myöskin suosittu, mutta toivomuksista huolimatta tätä reittiä ei ole kunnostettu 2-3 talveen.
