Pentti Hautala
Eri tiedotusvälineistä olemme havainneet, että liito-oravasta on aiheutunut esteitä rakentamiselle. Esimerkiksi muutama päivä sitten, Ilmajoen Munakkaan suunnitteilla olevan uuden päiväkodin tontilla on huomattu elävän liito-oravia.
”Liiturien” havannoinnin aiheuttamana mietitään nyt Ely-keskukssa, voidaanko tontille rakentaa? -Jos rankentaminen ei käy, niin valtuuston hyväksymä maanvaihtosopimus raukeaa!
On suorastaa surkuhupaista, että yhä tehdään hanakasti rakentamisen syntipukkia, EU:n suojeluksessa olevasta liito-oravasta. Rakentamisen estävät toimet on oraville jopa vahingollista. Monta liito-oravaa on tapettu, kun niitä havaitaan mahdollisilla rakennusalueilla ja suunnitelluilla metsätyöalueilla.
Rakennutin omakotitaloni 1980-luvulla Töysän Koskipuiston jokivarteen. Kun talo valmistui, niin tein useita eri kokoisia pesäpönttöjä linnuilla. Mutta heti ensimmäisenä keväänä huomasin moneen piha-alueen suurempaan pönttöön muuttaneen asumaan liito- ja tavallisia oravia.
En tiedä oliko liito-oravia ennen minua alueella, vai muuttivatko he jostain läheisyydestä tekemiini uusiin pönttöihin.
Parhaimillaan liito-oravia on asustanut aivan porraspäässä yhtä aikaa viisi perhettä. Lähimmät ovat taloni seinästä ja pääsisäänkynnin rappusista noin 10 metrin etäisyydellä.
Moni kiinnostunut luontokuvaaja on menneiden vuosien aikana käynyt kaukaakin katsomassa ja kuvaamassa oravia.
Kesämökkini alaueella, Ähtärin ja Alavuden rajalla Epunniemessä liito-oravat viihtyvät. Läheisen metsän omistaja harvensi puita ja yksi pesäpönttö jäi hangelle. Minä laitoin sen takaisin toiseen puuhun. Liituri muutti siihen.
Olen pitkän ajan kokemuksen aikana huomannut, että liito-oravat tykkäävät asua ihmisten läheisyydessa. Tätä todistaa esimerkikisi se, kun rakenettiin maakellaria pihaan. Pennalan Sami kippasi traktorinsa lavalta maakuormaa ja lavan reuna kolahti liito-oravien pesäpuuhun. Liiturit käväisivät ulkona kurkistamassa ja pujahtivat takaisin pönttöön. Asuivat useita vuosia vielä samassa pesässä.
Toisella puolen työmaata sijaitsevassa puussa pesinyt tavallinen orava häiriintyi ja kuljetti poikansensa takapihan puussa olevaan pönttöön.
Yhtenä talvena alkoi kuulumaan rapinaa taloni vintiltä. Havaitsin tavallisten oravien asustavan toisessa pesässä ja liito-oravia toisessa. Huomasin myöskin aikaisemmin oravan päitä lumessa. Epäilin talon vintin valtauksen syynä olevan jonkun petoeläimen. Sitten huomasinkin näädän muuttaneen pihapiiriini. Häiriö poistui erään metsästäjän taidoilla. Oravat ovat sen jälkeen asuneet taas pöntöissään.
Ilmajoellakin pitäisi rakentaa liito-oraville sopivia pönttöjä puihin. Vaikkapa Ely-keskuksen pönttöhankkeen rahoituksella. Näin hankerahat menisivät ainakin hyvään tarkoitukseen, eikä humpuukiin.
Kun pöntöt laitetaan puihin huomataan, että niihin liito-oravat muuttavat asumaan pikavauhtia. Se jälkeen on päiväkodin lasten ja lähiseudun asukkaiden mukava seurata oravien elämää!
Mainittakoon, että liito-orava on Alavuden, Kokkolan ja Espoon nimikkoeläin.
Alavuden kaupunki nimesi nimikkoeläimekseen liito-oravan v.1996. Anomuksessa esitettiin hienosti; – Liito-oravan olevan sympaattinen kasvissyöjä, joka eksyy harvoin maahan, sillä se liikkuu mieluiten liitäen puusta toiseen.
Liito-oravalla on suuret, hellyyttävät silmät. Ne ja hyvä hajuaisti ovat tärkeä apu hämärässä liikuttaessa. Kesällä imettävän naaraan voi kuitenkin nähdä liikkeellä päivälläkin. Liito-orava saattaa elää talon lähipiirissä ja aarniometsässä. Pesänsä se tekee tikankoloon tai pesäpönttöön.
Huippuhetkiä liito-oravista olen kokenut useita luonnossa ja muutenkin. Niistä kärkikastiin lukeutuu kerta, kun sai vastaanottaa 2010-luvulla Suomen Lunnosuojeluliiton Pohjanmaan piirin vuosikilpailun voittopalkinnon oravia koskevasta jutusta ja kuvistani, puheenjohtaja Seppo J. Ojalalta.
