Pentti Hautala
Heti aluksi pitää mainita, että olen siitäkin erikoinen ja enemmistöstä poikkeava, kun en omista minkäänlaista pankki- tai luottokorttia. Olen kyllä joskus käyttänyt. Mutta pankkikortti oli aina hukassa, niin luovuin siitä jo 1900-luvun lopussa.
Olenkin viimeiset vuosikymmenet luottanut rahan- ja käteismaksun voimaan. Ja sillä olen pärjännytkin hyvin aina lähes näihin aikoihin saakka. Tiedotetaanhan huutokaupan ilmoituksissakin, että: ”käteismaksu”!
Käteisrahalla maksamisen mahdin olen kyllä havainnut hiipuvan hyvää vauhtia kesän kuluessa. Esimerkiksi Ruotsissa monessa ravintolassa ja nakkikioskeilla kelpasi vain kruunut.
Rahan mahdin haihtumisesta sain muutama päivä sitten, eteläiseen Suomeen suuntautuvalla reissulla todellisen todisteen. Parin päivän aikana, uhattiin jopa poliisilla, kun tarjosin euroja maksuksi.
Kaikki alkoi siitä, kun olin unostanut kaksi 500 euron setelirahaa vanhaan kukkarooni. Kollatessani laatikkoa huomasi ne ja otin mukaan maksuvälineiksi. Mutta tästä muodostuikin lähes satumainen, ”suurien setelien seikkailu”. Se sai aikaan monia surkuhupaisiakin vaiheita.
Ensimmäinen heti Hämeessä pensaa ostaessani. -Laitoin autooni menolientä 60-litraa. Menin kassalle maksamaan ja löin 500 euron setelin tiskiin!
”Mikä raha tällainen on”? Taitaa olla jotain teatterirahaa tai väärennetty! Olisi kai aihetta soittaa poliisit paikalla? Jos oikeita euroja ei löydy”?
Minä yritin selittää, että kyllä kyseessä on aivan käypää ja virallista rahaa. Mutta sanaani ei uskottu. Onneksi elämäntyössä pankissa olleella vaimollani, on pankkikortti ja hän maksoi bensat.
-Mutta jos ei Tuulikillakaan olisi ollut pakkikorttia, tai pienempää rahaa? Mitä sitten olisi tapahtunut? Jälkeenpäin ajatellen olisi sitä pitänyt kokeilla!
Seuraavissa liikkeissä tavarat jäivät tiskille, kun eivät voineet varmistaa välineillään suurien seteleitteni aitoutta. Sain myyjiltä, konnia kohtaan luotuja katseita.
Eräässä ravintolassa tarjosin 500 -euron seteliä. Myyjä todella tuohtui, syytti minua petos- yrityksestä. Silloin vähän suutuinkin ja muistin, että netistähän voi tarkistaa tällaisen setelin laillisuuden ja maksukyvyn.
Niin ravintolan henkilökunta tarkistikin. Tuloksena heillä oli, että 500-euron seteli on edelleen kelvollinen.
Tilanne päättyi siihen, että saatiin nauttia ravintolan lahjana kahvit kastamisineen. Ja kiitokset siitä tiedosta tulevaa varten, että viidensadan eurojenkin seteliä on olemassa.
Suuren setelin tunnistamisen puute johtuu siitä, että ne ovat hyvin harvinaisia. Tämä johtuu siitä, 500 euron setelin liikkeellelasku päättyi jo vuoden 2019 tammikuussa.
Seteli on säilynyt ja säilyy jatkossakin laillisena maksuvälineenä koko euroalueella, eikä sitä tarvitse vaihtaa pienempiin seteleihin Suomen Pankki vaihtamista tee, mutta niitä voi tallentaa tililleen omassa pankissaan tai vaihtaa pienempiin seteleihin Forexin kautta.
Minulta jäi reissulla suuret setelit käyttämättä. Sydänmaan Osuuspankissa, entisessä Alavuden Osuuspankin Tuurin konttorissa, vaihtuivat suuret setelit sutjakasti sitten pienempiin!
Sen verran sain kuitenkin kammoa suuria seteleitä kohtaan, että laitoin pankissa lähes 40-vuotta toimineen Tuulikkini rahoja pienentämään.
Kuva: Pentti Hautala
HIENOA …MAHTAVAA ja opettavakin juttu taas toimittaja Pentti Hautalalta. -Ja voiko paremmin tapatumat enää kukaan kertoa. Tuli sellaiinen tunne, että itse olisi kaiken kokenut. Kiitoksia….!
Pappa ja porukka Kankanpäästä