Pentti Hautala
Alavus/Töysä
Suomen hallitus etsii ”kissojen ja koirien kanssa” säästöjä, kuten wanhassa sanonnassa todetaan. Ja keinoja sovellettaessa, sekä niitä toteutettaessa, käytönnässä jotkut kärsivät aina.
Todelliseksi vuosikymmenien kestoiseksi saneerauksen kohteeksi ovat kohonneet myöskin valtion rautatiet. Erityisesti siksi, kun monet henkilöliikenteen junavuorot vaativat toimiakseen runsaasti valtion varoja.
Henkilöliikenteen junavuorojen vähentäminen, tai yksityistäminen uhkaa entistä enemmän myös aluettamme, Haapamäki-Seinäjoki raideliikennettä. Karsimisen varaa ei kuitenkaan, nyt jo kovin vähissä junavuoroissa ole, tai liikenne loppuu kokonaan.
Kuten lehdistä on aikasemmin luettu ja alueemmekin kuntapäättäjien kokouksista kerrottu, valtiovallan taholta on houkuteltu myöskin alueemme kaupunkia ja kuntia erilaisiin ”pilotti”-hankkeisiin mukaan. Tarkoituksena on kartoittaa muun muassa, kuinka junaliikenteen yrittäjävetoisuus tulevaisuudessa sujuisi.
Kun esimerkiksi Suupohjan ja Seinäjoki-Haapamäki ratojen kehittämisen hankkeissa ei tiettävästi yksikään kunta ole vielä varmaa osallistumispäätöstä tehnyt.
Ensin kuntiin täytyy tulla ”mustaa valkoiselle” tiedot koituvista kustannuksista ja velvotteista kunnes lopulliset päätökset paikallisesti tehdään. Jos ne ovat suuret, niin halukkuutta ei löydy.
Perimmäinen pyrkimys taitaa olla kuitenkin, että saataisiin radanvarsikuntia myös enemmän maksajiksi kannattamatonta raideliikennettä. Ainakin osallistumista tarvittaviin kunnostuksiin ja rakentamiseen jne..
Raideliikenteen yksityistämisen keinoin haetaan säästöjä valtiolle. Ja näin pitääkin. Ensisijassa tähän on jo menty muun muassa poistamalla kannattamattomia junavuoroja. Mutta aina on vaalit lähellä, joten tässäkin karsinnassa pitää tehdä politiikkaa. Paljon on vielä tappiota tuottavaa junaliikennettä jäljellä.
Pyrkimyksenä hallituksella on markkinaehtoisen kilpailun avaaminen joukkoliikenteen hoitamiseksi. Mutta halukkaita yrittäjiä ei ole helppo löytää kannattomille reiteille rautateille, eikä myöskään maanteille. Valtion tukieuroja tarvitaan, että yleiset liikenneyhteydet säilyvät maaseudullakin.
Mutta..mutta!- Nämä liikenteellisetkin säästötoimet ja karsimiset juontuvat siitä, että me käytämme liian vähän junia ja linja-autoja. Näiden yleisten liikennemuotojen kilpailu on myöskin kova asiakkaista ja juna jää yleensä tappiolle matkalippujen hinnassa.
Oma-auto, kun se on hankittuna, tulee halvemmaksi ja joustavammaksi käyttää. Ainakin näin, jos on yksikin kaveri kyydissä. Siksi pitääkin päättäjien toimesta ylikorostaa yksityisautoilun ilmakehää tuhoavasta tehosta. Unohdetaan että, laivat ja lentokoneet saastuttavat tuhatkertaisesti yksityisautoiluun verrattuna.
”Viisaiden” päättäjien taholta valehdellaan ja pelotellaan kansalle polttoaineita käyttävien autojen vaikutuksista esimerkiksi maapallon saastumiselle. Näin pohjustetaan autoilun ja polttaineiden verotusten nostamista jne.
Monet niistäkin henkilöistä jotka ovat eniten äänessä junavuorojen säilyttämisestä, eivät junaa koskaan käytä matkustusvälineenä. Ratkaiseva syy henkilöautolla liikennöintiin on se, kun juna ja linja-autovuoroja ei ole. Jos on, niin aikataulut eivät ole käyttökelpoisia omien tarpeitten kanssa.
VR on myös toki monissa tapauksissa syyllinen junien tyhjinä liikkumiseen. Aikataulut pitäisi laatia niin, että ne palvelisivat mahdollisimman hyvin esimerkiksi työpaikka-ja opiskelijoiden tarvetta. Näin mm. alueellamme Haapamäen radalla.
Kun olen seurannut henkilöjunien matkustajamääriä esim. Seinäjoki-Haapamäki radalla, ei se oikein hyvää kuvaa anna käyttömääristä. Useissa vaunuissa on aivan liian vähän matkustajia. Tyystin tyhjiäkin vaunuja on. Tavaraa ja puita kujetetaan teillämme myös yhä suuremmilla kuormilla.
Jokaisen kannattaa mennä nyt itseensä. Jos asuu asemien läheisyydessä ja kokee junien säilymisen tärkeänä, niin pyritään myös hyödyntämää raideliikennettä.
PITÄISI MUISTAA!!- Kun junia käytetään, niin ne varmasti myös säilyvät raiteillamme yritysvetoisinakin. Vain junia hyödyntämällä osoitetaan niiden tarpeellisuus.
Muistan, miten jo lähes viisi vuosikymmentä sitten, kun ministeri Eino Uusitalon aikaan tein lehtijuttuja alueen rautateiden Topparoikka—toimikunnan kokouksista. Ponnekkaista pyrkimyksistä huolimatta on kuitenkin raideliikenne jatkanut kuihtumista, kun asiakkaat ovat siirtyneet kumipyörille.
Edelleen alueemme kansanedustajat puuhaavat raideliikenteen puolesta, vaikka kehittämis-kunnostamisen kustannukset lähentelevät jopa tuhatta miljoonaa euroa!
Mutta jos ei raideliikenteessä käyttäjiä ole, niin eikö jo järkikin sano, että kaikki eurot pitäisi sijoittaa maakunnan rappeutuvan tiestön kunnostamiseen? Maanteiden kunnossapito on tärkeintä, kun niitä käyttävät kaikki.
