Teksti ja kuvat: PENTTI HAUTALA
Alavus/Töysä
Jos suomalaisen maaseudun ja kaupunkienkin pihaelämän ihmeellisyyksiä ja mielenkiintoa eniten herättävää liikehdintää arvio, niin luontokappaleina oravat ovat aivan kärkiryhmässä. Orava on siten myöskin yleisin piha-alueiden eläimistä.
Näin talvella oravien ruuan hankinta on monipuolisen kekseliästä. Näin siitäkin huolimatta, että syksyllä on kerätty jo paljon talven varalle ruokaa moniin kätköihin. Jopa niin, että olinpaikat ja piilot eivät pysy enää muistissa.
Kurret onnistuvat toinen toistaan kekseliäimmillä konsteilla käyttämään hyväkseen muun muassa linnuille tarkoitettuja ruokien herkuttelupaikkoja.
Oravien kekseliäisyys laittaa siten myöskin lintuja ruokkivien ihmisten ideointikyvyt koetukselle.
Kun oravia vilistää useampi samalla pihalla, hupenee linnuille tarkoitettu ruoka nopeasti parempiin suihin ja kätköihin. Tämän hillitsemiseksi pitää lintujen ruokaa varten keksiä yhä uudenlaisia keinoja. Mutta vaikka kuinka keksisi oravien onnistumista varten hyvän konstin, niin ei kulu kauaakaan, kun orava on päässyt tavoittelemaansa kohteeseen herkuttelemaan.
Omalta kohdaltani todettakoon, että karran laitoin lintulaudan pitkän muovisen ja liukkaan lasikuituputken päähän.
Oravien yrittämistä oli tuolloin hauska seurata aamukahvipöydästä, kun ne pyrkivät kiipeämään vauhdilla putkea ylös, vain luisuakseen aina takaisin alas. Mutta jo kolmantena päivänä ensimmäinen kekseliäs orava popsi tyytyväisenä auringonkukan siemeniä. Niin olikin hyvä keksintöni muuttunut huonoksi. Tarkastin miten se oli mahdollista?
Havaitsin, että oravien yrittäessä satoja kertoja siemeniä sisältävään kohteeseensa, niiden kynnet olivat naarmuttaneet ja kuluttaneet varren pintaa ja näin mahdollistivat lopulta tavoitteeseen pääsemisen.
