Pedoille riittää nyt kaurisherkkua

0
Joutsenet ihmettelevät petojen nitistämän kauriin jäänteitä kovalla huhtikuun hangella tepastellen.

Pentti Hautala/ J-Pnews
Alavus/Töysä

Nyt Vapunpäivän, eli kesäajan alkamisen aikaa elettäessä voidaan todeta vanhan sanonnan tavoin: ”miesmuistiin” ei ole ollut niin ihanteellista talvea hiihdon harrastamiseen, kun mennyt talvi. Suksitelemaan pääsi Lehtimäen laduilla jo lokakuussa ja järvien lumisilla jäillä marraskuussa.

Pakkasia on ollut sopivasti ja lunta runsaasti. Kaikenlaisen hiihto- ja ulkoilu harrastuksen on kruunannut kevättalven aurinkoinen sää ja monia viikkoja kestäneet hankikelit. Jäätä järvissä riittää useilla alueille vielä toukokuullakin.

Runsaasta lumesta on koitunut monelle eläimelle hankalia vaikeuksiakin. Esimerkiksi hirvet ja kauriit on eniten ollut vaikeuksia liikkua paksussa lumessa. Näillä eläimillä on kahlaaminen erityisesti hankalaa kevään hankikeleillä. Näin siksi, kun jalat ovat uponneet syvälle kovapintaisen lumen lävitse.

Metsä- ja valkohäntäkauriit ovat lisääntyneet nopeasti viime vuosina Suomen maakunnissa. Näitä on luonnossamme lähes 150 00.Näin siitä huolimatta, että saalismäärä viime vuonna, oli noin 90 000. Pohjanmaalla kaadettiin, metsästäjien tekemien ilmoitusten mukaan hieman vajaa 1000 kaurista.

Tällainen kehitys on tarjonnut lisäksi helppoa, lihaisaa herkkuruokaa myös runsaasti yleistyneille ilveksille ja susille. Kyseisten petojen tassut on luotu Suomen olosuhteisiin sopiviksi, eivätkä uppoa hankikeleillä.

Vieraislajeina aikoinaan maahamme, 1930-luvulla mm. Pohjois-Amerikasta tuodut kauriit ja peurat, ovat vähälumisten ja lumettomien maiden otuksia. Mutta siitä huolimatta ne ovat lisääntyneet maassamme nopeasti. Näin siitäkin huolimatta, että niitä on metsästetty paljon. Myöskin pedot ovat tappaneet tuhansia.

Metsäkauris- ja valkohäntäkauris, jota kutsutaan yleisesti myöskin valkohäntäpeuraksi, menevät monilla sekaisin. Kuitenkin niiden takapäättä tarkastellessa, lajit tunnistaa toisistaan helpoimmin. Ensiksi mainitulla on pieni töpöhäntä. Jälkimmäisellä karvainen pulloharja. Se on liikkuessa komeasti pystyssä. Molemmilla loistaa valkoinen ”peräpeili”.

Metsäkauris on siro ja painaa alle 40-kiloa. Valkohäntäinen on huomattavasti suurempi.

Metsäpeuroja sekä Täpläkauriita eli kuusipeuroja sekä Isokauriita/ Saksanhirviä esiintyy lisäksi Suomen luonnossa yhä runsaammin. Tämä laji muistuttaa ulkonäöltään poroa.

ILVEKSET erityisesti ja SUDETTKIN ovat todella saaneet kuluneena talvena ja näin myöskin sulan maankin aikana nauttia kauriin lihaa kyllästymiseen asti. Tähän tulokseen minä tulin ja monet muutkin huhtikuun hangilla hiihdelleet.

Kahtena aurinkoisena päivänä, huhtikuun puolessa välissä, 30 km:n hankia hiihdellessä löytyi 12 kauriin jäännökset. Lisäksi näköhavaintoja viidestä ilveksestä. Myöskin runsaasti kissapedon ja sudenkin jälkiä.

Kotkat ovat myöskin lisääntyneet. Petoeläimiltä syömättä jääneet lihaherkut maistuvat.

Kaksi kotkaakin ruokaili lumisen lammen rantamaisemissa.

Peuroja oli pedot nitistäneet Töysässä useampia kirkonkylän ja Tuurin välimaastoissa. Niemenkylän alueella ja Ponnejärven pohjoispään sekä Mutkankylän välimaastoissa.

Töysän Suutalan koulupiirin, sekä siihen rajoittuvan Alajärven/Lehtimäen-Ähtärin rajaseutujen ilvesten taannoin tappamaan kaurismaarään ei kuitenkaan nyt ylletty. Alueelta löytyi 19 peuran jäämistöä. Ja yksi ilves jäi autonkin alle Töysä-Lehtimäki maantietä laumassa ylittäessään.

Taittaapa olla petoja sekä vieraslajia kauriitakin liian suuri määrä luonnosamme nykyään?

Kuvat: Pentti Hautala


 

PTV mansikkasumppa1

JÄTÄ KOMMENTTI