Pentti Hautala/ J-Pnews
Alavus/Töysä
Talviuni on metsiemme kuninkaan karhun keino selvitä talvikuukausista mahdollisimman pienellä energiankulutuksella. Tämä onkin yksi monista, luomakuntamme erikoisista ihmeistä.
Suomassa karhut nukkuivat unille aikaismin yleensä lokakuulla. Nyt ilmaston lämpenemisen vaikutuksista, otsot eläytyvät talviunilleen vasta marras- ja joulukuussakin. Etelämpänä karhut saattavat olla hereillä koko talven.
Karhuilla ei Suomessakaan ole talviuni niin perusteellista mitä talvihorros on esimerkiksi lepakoilla ja siileillä. Karhu kääntyilee ja reagoi ympäristöön. Naaraskarhu synnyttääkin talviunien aikana.
Kuten me ihmiset, niin myös mesikämmenetkin suhtautuvat pesän rakentamiseen erilaisilla asenteilla ja tehokkuudella. Toiset työstävät oikein kunnon talvipesän muurahaispesään ja kaivamalla kiven alle tai risukasaan. Laiskimmat asetuvat talviunille tiheän kuusen alle ja puiden tyvelle penkkojen alle, kallionkolohin. Lisäksi autiotalojen riihi- ja muut ladot ovat nykykarhujen suosiossa.
Maastossa aktiivisesti valppaana liikkuva havaitsee joskus luonnossa karhun talvipesän. Samalla huomaa kuinka suuret erot niillä on. Erikoisin pesä mitä minä itse olen nähnyt ja kuvannut oli sellainen, jossa isoon risuläjään tehdyn pesän yläosan oli karhu suojannut räsymatolla.
Jälkeenpäin sain kuulla, että eräästä talosta, noin 2 kilomerin etäisyydeltä pesästä, oli ”varas” vienyt arvokkaan kudotun räsymaton.
Kyseinen pesän olikin tehnyt äitikarhu viisaasti. Sisutukseen oli käytetty kuusenhakoja seiniin sekä kattoon risujen päälle. Matto oli asetettu suojaksi kattorisujen väliin. Eristeenä pohjalla lisäksi kuusenhakoja ja sammaleita. Karhu oli toiminut viisaasti, kun oli laittanut pohjalla kuusen oksia ja sammalta sekä katoon maton. Näin alusta säily kuivana ja lämpimänä. Jos matto olisi laitettu maata vasten se olisi ehkä kostunut. Kyseinen karhu oli viisas!
Elintoiminnoiltaan karhu onkin oikein luojan mestariluomus. Tutkimusten mukaan karhun ruumiinlämpö laskee alimmillaan 33 asteeseen. Tämä on huomattavasti lähempänä normaalia, mitä muilla talvihorrostajilla, joilla ruumiinlämpö alenee lähelle nollaa!
Tutkijat ovat todenneet, että kantavan karhunaaraan ruumiinlämpötila pysyy talviunien aikanakin 37 asteessa, keskitalvella tapahtuvaan synnytykseen asti. Sydämen syke laskee alle 10 lyöntiin minuutissa. Normaali on noin 40 lyöntiä minuutissa.
Hyvin talveen valmistuneen karhun rasvavarastot riittävät jopa 6 kuukaudeksi, mutta rasvaa katoaa kymmeniä kiloja. Imettävän emon on luovuttava lisäksi valkuaisaineita maidon mukana.
Kuvat: Pentti Hautala
