Pentti Hautala
Töysä/Alavus
Totuuksia ei saisi kirjoittaa nykyaikana kansalaisten tietoon tasapuolisesti. Ei ainakaan monista kansalaisryhmistä ja uskonnollisista suuntauksista.
Ja kaikkia kansalaisia koskevissa, kuntia- seurakuntia ja valtion päätöksiä tehdään yhä enenevässä määrin suomalaisilta salattuna.
Ihmeteltävän monien päätettävinä olevien, kansalaisia-veronmaksajia koskettavia päätöksiä tehtäessä on maininta: salassa pidettävä tai luottamuksellinen. Monesti salassa pidettäväksi vaaditaan sellaisiakin toimenpiteitä, joissa laaja tietoisuus ja ihmisten mielipiteiden kuulemisesta olisi hyötyäkin onnistuneeseen lopputulokseen.
Salassa pidettävistä asioista päättämässä olleiden ja niistä tietävien mahdollisia mielipiteitä julkisuuteen esittäviä uhataan ja rangaistaan. Näin tehdään siitäkin huolimatta, että Suomea kehutaan sanan- ja mielipideilmaisun vapauden kärkimaaksi maailmassa. Todellisuudessa tänä aikana Suomi on kaukana mainitusta maineestaan. Omaa, eikä kansan enemmistön mielipidettä saa sanoa- ja kirjoittaa julki, ettei joudu hankaluuksiin. Ei siitäkään huolimatta vaikka on asioista omakohtaisesti päättämässä olleena oikeaa tietoa.
Tai saanut sitä ” mustavalkoisella”, paperille kirjoitettuna. Ei sittenkään kirjoiteta, eikä kertoa totuuksia julki, vaikka lukee vääriä tietoja annettuna lehdistä ja kuulee radiosta jne. Kyseiset muunnellun, totuuden vastaista tietoa on antanut yleensä julkisuuteen joku virallinen taho.
Esimerkiksi kymmeniä poliiseja sekä muita viranhaltijoita on tarkkailemassa mm. sosiaalisen median- ja lehtienkin kirjoituksia. Sitä esittää mielipiteitä, jotka voidaan mahdollisesti tulkita nykyisen harkinnan mukaan rasistisiksi, vihapuheeksi ja kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan.
Kukaan ei kuitenkaan puutuu lain kieltämään ikärasismiin ja poliittiseen syrjintään jne.
Tavallisia suomalaisia sekä yrittäjiä, puolueita saa moittia sekä mustamaalata yhä mielin määrin. Eli kiihottaa kansanryhmää heitä kohtaan. Monesti pilataan valheellisesti mm. yrittäjiä ja hänen tuotteitaan-palvelua ym., sekä yksityisten henkilöiden mainetta somessa ja Suomi 24, sekä muissa nimettömiä kirjoituksia julkaisevilla kanavilla. Ehdottomasti pitäisikin määrätä lakiin, että toista henkilöä ja jotakin moitittaessa, tai arvostellessa pitää sen tehdä omalla nimellään.
POLIISIN nykyisestä tiedotusta, entisenä pitkäaikaisena poliisin neuvottelukunnan puheenjohtajana, viime vuosituhannella, voin toimittajan kokemuksella arvioida olevan nykyään salailusta suoraan sanottuna järjenvastaista. Poliisi pitää salassa useita viikkoja -kuukausiakin totuuksia ja jo selväksi tulleitakin rikoksia. Näin silti, vaikka paikkakuntalaiset tietävät totuuden ja lähialueilla kiertävät mitä hurjempia huhuja. Ja rikokseen kuulumattomiakin henkilöitä sekoitetaan niihin. Monet annetaan kärsiä turhaa, kun virkavalta salaa liiaksi tietoja ”tutkimuksellisiin syihin” vedoten.
SOINISSA äskettäin tapahtunut ampumistapaus, miehen tapon yritys on viimeinen läheisin esimerkki poliisin tiedotustoiminnasta. Sain tuttujen toimijoiden kautta tietoa tapahtuneesta samaan aikaan, kun hälytysajoneuvot kiirehtivät kaasupolkimet lattiassa ja sireenit ulvoen kohti Soinia. Eräskin tumma pirssi kiisi sireenit ulvoen vielä paljon myöhemmin, Töysän 60 km/h alueella monin kertaisesti yli sallittua vauhtia. Aivan turhaan!
Samana iltana seuraavina päivinä ja viikonkin kuluttua, poliisin julkisuuteen antamat tiedot ovat olleet ”tutkinnallisiin syihin” vedoten kovin niukkoja.
Minunkin meinasi noihin virkavallan tutkimusjohtajien salailuihin ”pinna palaa”, perinteiseen tapaani. Kuten kävi taannoin Virtain perhemurhassa. Poliisi salasi silloin ja toiminta oli ylimitoitetut, vaikka naapuritkin jo tiedusteluihini selvittivät tapahtuneen totuuden. Kantatiekin oli tuntia suljettuna.
Minä kirjoitin sitten jo iltapäivällä totuuksia tapahtuman kulusta jpnewsiin ja erääseen valtakunnalliseen lehteen. Poliisinkin salailu loppui siihen ja minä sain yliaktiivisuudestani ”nuuskaa”.
Meinasin Soininkin tapauksessa ottaa perinteiset toimintatapani käyttöön, mutta itsesuojeluvaisto, tai vanhuusko nyt esti? -Sitä saa nyt miettiä.
Kannattaakin jokaisen lukea vaikkapa kirjastoissa Ilkka Pohjalaista Soinista tehdyt monet viikon aikana olleet jutut. Vielä yli viikko tapahtumasta tutkimusjohtajana toimiva rikoskomisario ei antanut moneenkaan Heikki Peltokankaan ja Hannu Purolan kysymykseen vastausta.
Tutkimusjohtaja ei suostunut antamaan vastauksia esim. kysymyksiin, montako laukausta miestä kohti ammuttiin? Millaisella aseella ammuttiin? Oliko ase varastettu? Oliko kyseessä väijytys? Oliko vangittu mies pääepäilty?
– Kuka ja mikä järkevä syy selittää sen, että tällaisiin kysymyksiin ei anneta, vielä yli viikon kuluttua reiluja vastauksia. Siitä olisi maalaisjärjen mukaan oletettavasti hyötyä tutkimuksellisiin syihin.
Oletan sen, että kysymyksiä kirjanneet toimittajatkin tiesivät jo totuuden tapahtumiin. On nekin niin yleisesti tiedossa ja monin kerroin huhuissa!
Jos poliisilla ei esimerkiksi ole vielä täysin aukottomasti selvillä, montako henkilöä tekoon liittyy ja on mahdollista, että on vielä epäiltyjä vapaana. Silloin ei poliisi tietenkään anna julkisuuteen mitään lausuntoja, josta mahdollisesti vielä vapaana oleva epäilty, asianomista tai tosidistaja voi saada tietoa joka vaikuttaa hänen kertonuksern esitutkinnassa. Ja miksi poliisin pitäisi tiedottaa, eihän se siitä mitään hyödy ja muille asia ei kuulu.
Ja mitä tulee näihin kyläläisten ja toimittajien totuuksiin, niin kyllä jäisi moni tekijä tuomitsematta ja vielä useampi syytön tulisi tuomituksi, jos niiden perusteella tuomioita jaettaisi. Poliisin tutkinta perustuu kuitenkin faktoihin, eikä huhuihin, arvauksiin ja oletuksiin.
Näinhän se on justiinsa, mitenkä rohkea ja osaava toimittaja Pentti Hautala kirjoittaa. Minkätähären kaikki päätökset, suunnitelmat ja toiminta teherään yhä yleisemmin salassa mahdollisimman pitkään, vaikka kaiken maksavat ja kärsivät verot ja kulut maksavat kansalaiset.
Jussi Suokas, Hämeen hidas