Sydämen vajaatoiminta on sairaus, jossa sydämen pumppaustoiminta pettää. Vakavaa sairautta sairastaa noin 1–2 % suomalaisista ja sen ennuste on usein huono. Lääkäriseura Duodecim on päivittänyt sairauden Käypä hoito -suosituksen.
Uudessa suosituksessa sairaus on jaettu neljään vaiheeseen, joista ensimmäiseen riskivaiheeseen kuuluvat muiden muassa henkilöt, joilla on kohonnut verenpaine. Heitä on Suomessa noin 2 miljoonaa.
Sydämen vajaatoiminta on seuraus jostain muusta sydänsairaudesta, kuten sepelvaltimotaudista. Alle 55-vuotiaista noin 1 % sairastaa sydämen vajaatoimintaa, mutta yli 70-vuotiaista jo joka kymmenennellä on vajaatoiminta. Se on yhtä yleistä naisilla ja miehillä. Hoidossa keskeistä on aiheuttajasairauden hoito sekä sairastuneen sitoutuminen sen omahoitoon. Omahoito edellyttää sairastuneelta riittävää tietoa sairaudesta, omahoidon tavoista sekä mahdollisuuden terveydenhuollon tukeen.
Yli kolmannes suomalaisista on uuden suosituksen riskivaiheessa
Aiempaan, 2017 annettuun suositukseen nähden uusi suositus tuo esiin vajaatoiminnan eri vaiheet.
Ensimmäisessä vaiheessa neljästä on riski sairastua vajaatoimintaan. Tässä vaiheessa pitäisi tunnistaa vaaraa lisäävät tekijät, jolloin puuttumalla niihin voidaan estää vajaatoiminnan kehittyminen. Näitä tekijöitä ovat mm. verenpainetauti, lihavuus, diabetes ja olemassa oleva sydän- ja verenkiertoelimistön sairaus. Tähän vaiheeseen lukeutuu hyvin laaja joukko suomalaisia.
Toisessa vaiheessa voidaan jo havaita vajaatoiminnan merkkejä ilman merkittäviä toimintakykyä rajoittavia oireita. Kolmannessa potilas kokee jo oireita kuten hengenahdistusta ja suorituskyky on selvästi heikentynyt. Neljännessä vaiheessa vajaatoiminta on edennyt vaikea-asteiseksi, ja potilas voi tarvita toistuvasti sairaalahoitoa.
Uusi suositus nostaa verikokeen merkitystä entistä enemmän esille
Vajaatoiminnan perustutkimus on sydämen ultraäänitutkimus. Suosituksissa nostetaan aiempaa enemmän esille vajaatoimintaa tutkivan verikokeen lisäarvoa sairautta epäiltäessä.
Tutkimus on erityisen hyödyllinen, kun halutaan selvittää voisiko henkilöllä olla sydämen vajaatoiminta. Jos tulos on matala, vajaatoimintaa ei ole. Mittauksen voi tehdä terveysaseman laboratoriossa. Koe on hyödyllinen Suomen kaltaisessa maassa, jossa pääsy sydämen ultraäänitutkimukseen voi paikoitellen olla vaikeaa.
Lääkehoito on kehittynyt ja sen merkitys korostuu
Sydämen vajaatoiminta on kokonaisuus, minkä vuoksi myös lääkehoito koostuu useasta eri lääkkeestä. Viime vuosina lääkehoito on kehittynyt ja markkinoille on saatu uusia, ennusteeseen vaikuttavia lääkkeitä.
Vajaatoimintaan liittyy tyypillisesti ajoittaisia pahenemisvaiheita pitkienkin hyvien jaksojen jälkeen. Hyvän elintapahoidon ja paljon lääkkeitä sisältävän hoidon toteuttaminen vaatii potilaalta paljon voimavaroja. Siksi myös hyvinvointialueiden hoitopolkujen täytyisi olla aukottomia ja potilaita tukevia. Jokaisella vajaatoimintaa sairastavalla tulisi olla myös mahdollisuus osallistua sydänkuntoutukseen.
