Pentti Hautala/ J-Pnews
Alavus/Töysä
Ilmaston lämpenemisestä on tehty monen tahon toimesta melkein ”elämän ja kuoleman” kysymys. Tarkoitusperiä ylenpalttiselle, erityisesti suomalaisten ihmisten pelottelulle on monenlaisia. Enimmäkseen kyseenalaistettavia tarkoitusperiä.
Mutta puhutaan mitä puhutaan, niin luonnon kasvu ainakin on kukoistamisellaan tykännyt viime aikoina vallinneista vaihtelevista säistä. Vilja ja marjat ovat tuottaneet runsaan sadon. Onpa puhuttu muun muassa kuluneen kesän kohdalla, ennätyshyvästä kasvukaudesta.
Samaa on sanottava myöskin monen eläimen ja lintujen elinolosuhteista. Toisaalta monelle lintulajille ovat elinolosuhteet heikentyneetkin. Mutta tämä on tapahtunut meidän ihmisten toiminnan seurauksena.
Oravat kuuluvat tutuimmista lajeista sellaisiin karvaturreihin, jotka ovat saaneet nauttia hyvistä elinolosuhteista luonnon antimien suhteen. Puut ovat kasvaneet kävyissään siemeniä paljon. Muitakin ruokalajeja, kuten kukkia, marjoja sekä sieniä on kasvanut runsaasti. Nämä kuuluvat oravien herkkuihin. Tammen terhoja unohtamatta.
Kuusenkäpyjen siemenet ovat luonnossa pääruokalajina. Näitä käpyjä kuusissa oli viime vuonna enemmän kuin koskaan. Lähes samaa voimme todeta uudestakin kasvukaudesta. Ei kuitenkaan enää niin runsasta, että latvoja katkeaa käpyjen painosta, kuten viime vuonna.
Luonnossa vallitsevien suotuisista olosuhteista johtuen oravat ovatkin lisääntyneet monnilla alueilla runsaasti. Niin metsissä kuin asuinalueillakin. Ihmisien pihoissa on turvallisinta elää. Esimerkiksi lintujen ruokintapaikoilla on helppoa ja erilaisia herkkuja popsittavan. Näin erityisesti talvella, käpyjen siementen lisänä.
Pihoissa on myöskin vähemmän vihollisia. Kun oravia ei enää ammuta, niin metsissä suurin vaara aiheuttajia oraville on kanahaukat ja näädät. Piha-alueilla sellaisia ovat vapaana olevan kissat ja liikenne.
Oravat elävät luonnossa enimmillään 7-vuotiaaksi. ”Vangittuna”, eli elättinä orava on elänyt jopa 12 vuoden ikäiseksi.
Kun kurreilla on hyvät olosuhteet elämälle, niin se takaa lisääntymiselle myöskin mahdollisuudet. Luomakunnan Luoja on järjestänyt niin hienosti, että oravienkin poikastuotanto määräytyy olosuhteiden mukaisesti. Jos on huonosti ruokaa tarjolla, suku jatkuu 2-3 poikasella vuodessa. Joinakin vuosina on käynyt niin, että syntyvyys on ollut hyvin harvinaista.
Viime vuosina on poikasia syntynyt kaksi kertaa vuotta kohden. Ensimmäisenkerran huhtikuun lopussa-toukokuun alussa ja toistamiseen kesän keskivaiheilla. Havaintojen mukaan poikueet ovat olleet keskimäärin 5 kpl. Piha-alueiden pesissä olen minäkin kuvannut kuluvana kesänä 7-ja 8-pikkuorvien määrän sakkia, samasta poikueesta.
Kuvat: Pentti Hautala
