Viime viikkojen uutisia seuratessa pompahtaa helposti mieleen Maamme-laulun toinen säkeistö ja etenkin sen alku: On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet.
Jostain syystä tuo säkeistö jätetään usein laulamatta juhlallisuuksissa, mutta se kuvaa silti hyvin myös yhtä suomalaisen identiteetin perustaa. Eräänlainen puute ja lamat sekä niistä selviäminen ovat leimanneet suomalaisten sukupolvikokemuksia läpi historian, muutamaa metsä- ja teknologiateollisuuden kasvupyrähdystä lukuun ottamatta.
Nyt tosiaan on väännetty niin maamme, alueemme kuin kansalaisten toimeentulon puolesta, kuka milläkin tavalla. Tulevasta kehityksestä saattaa syntyä jälleen yksi sukutason kokemus, kun esimerkiksi työpaikkoja häviää, rakenteet muuttuvat ja palvelut keskittyvät. Se, että pahimmillaan perheen molemmilta vanhemmilta katoaa työpaikka, mielletään usein 1990-luvun laman kuvastoon, mutta se on ollut jälleen todellisuutta esimerkiksi Kuusiokunnissa.
Tästä syystä voidaankin pitää erikoisena ratkaisuna, että hallitus suunnittelee merkittävästä rakenteellisesta muutoksesta kärsiviä Kuusiokuntia ja Järviseutua siirrettäväksi takaisin matalamman yritystuen alueelle. Aikana, jolloin etenkin Alavus kaipaisi yritysten investointeja poikkeavalla tavalla, ollaan niiden taso palauttamassa perustasolle. Alueelle sijoittumista tai investoimista pohtiva yritys voisikin jatkossa saada muutaman kymmenen kilometrin päässä naapurimaakunnassa 15 % tai jopa 20 % korkeamman tuen. Jos ajatellaan vaikka normaalitasoista tehdasinvestointia, saattaa tuki kannustaa helposti puolelle miljoonalla eurolla sijoittumaan Soinin, Alajärven tai Evijärven sijasta Karstulaan tai Kaustiselle. Vimpeli on pääministeri Orponkin eduskuntakeskustelussa toteaman huomion perusteella jo muutenkin mallikas elinkeinoasioissa, joten Savonjoen rannikkoa en käytä tässä esimerkkinä.
Vaikka työllisyystilastoja tarkastellessa Vimpeli onkin ollut Kuortaneen, Lappajärven ja Evijärven kanssa viime vuosina niitä alueen positiivisia onnistujia kerrasta toiseen työttömyystilastoja tarkasteltaessa, on valitettavasti nähtävissä, että käänne heikompaan on koko alueella tapahtunut. Toki on huomattava, että työllisyystilastot alueellamme ovat jo vuosia olleet poikkeuksellisenkin hyvät pidemmällä historian jaksolla peilattuna. Samahan pätee koko Suomeen, jossa työvoimapula on enemmän ongelma kuin työttömyys. Onkin erittäin kiinnostavaa, miten tulevien vuosien työllisyys kehittyy. Vähentääkö taloushaasteet työpaikkoja ja siten työvoimapulaa vai korostuuko osaavan työvoiman houkuttelu entisestään. Joka tapauksessa menestyviä alueita ovat jatkossakin ne, joihin löytyy työpaikkoja ja työntekijöitä.
Työttömien työnhakijoiden osuus koko työvoimasta helmikuun tilanteessa vuosina 2006-2024.
Lähivuosien hyvään työllisyystilastoon peilattuna talven ja kevään lakoissa on taisteltu verraten pienistä asioista ihmisten taloudenpidon kannalta, mutta symbolinen merkitys on toki merkittävä – kaikista näkökulmista katsottuna. Tietyn kontekstin antaa myös Suomen jälleen saama valinta maailman onnellisemmaksi maaksi. Ihan huonosti ei mene.
Ehkäpä Suomenselän ja Järviseudun alueella merkittävämpi vastakkainasettelu liittyy siihen, miten laajemmin yhteiskunnan rakenteet kehittyvät tai keskittyvät. Se on työmarkkinauudistuksiakin suurempi kehityskulku, joka tulee jättämään jälkensä laajasti. Tätä ovat myös alueemme kansanedustajina Savola ja Kurvinen nostaneet ansiokkaasti esille. On ollut iloinen yllätys, että koko Suomen asuttuna pitäminen on esiintynyt valtakunnallisena keskustelunaiheena kevään aikana. Vaikka viime aikoina tämä teema on painottunut itärajalle, tuskin se huonoja vaikutuksia Suomenselän alueellekaan tuo.
Vaikka tässä käsitellyissä asioissa on negatiivinen tunnelma, on paikallaan huomata, että kaikki tahot hakevat omista lähtökohdistaan ratkaisuja turvata yhteiskuntamme toimivuus, talous ja siten tulevaisuus. Toivotaan, että siihen löytyy eri näkökulmat ja myös reuna-alueet huomioivaa ymmärrystä niin alueellisen kuin kansallisen tason päätöksissä.
Palataan Maamme-laulun toiseen säkeistöön. Sen lopussa onkin olennaisin huomio: mut meille kallein maa on tää, sen salot, saaret, manteret ne meist’ on kultaiset.
