23.1. aluevaaleissa valittavat maakuntavaltuutetut eivät päätä Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä, eivät polttoaineiden hinnoista, eivätkä maahanmuuttopolitiikasta. Niissä asioissa päätösvalta on seuraavissa eduskuntavaaleissa valittavilla kansanedustajilla.
Aluevaaleissa valituksi tulleet päättävät hyvinvointialueensa terveydenhuollon, soten- ja palo- ja pelastustoimen järjestämisestä. Asioista, jotka koskettavat jokaista jossain elämänvaiheessa. Tämän takia on erityisen tärkeää valita tälle ensimmäiselle valtuustokaudelle sellaisia edustajia, joilla on jo koeteltu kyky ja taito neuvotella, sovitella ja päättää meitä kaikia koskevista terveys- ja turvallisuuspalveluista. Ensimmäinen valtuustokausi on ladun avaamista umpihankeen.
.
Valtuutetut joutuvat sovittelemaan hallintohimmeleitä ja matkustamaan monta kertaa neuvonpitoon ”pääkallonpaikalle”. Ministeriöihin mennessä on etua, jos tietää mitä minkin oven takana on ja mitä tuleman pitää. Jos ja toivottavasti, kun ministeriöiden toimintatavat ja ehkä jotkut viranhaltijatkin ovat tutut, on mahdollista menestyä neuvotteluissa ja takaisin maakuntaan palatessa voi tuoda mukanaan hyviäkin uutisia.
.
Politiikan kinttupoluilla olen tavannut monta vastaantulijaa ja ohikulkijaa. Puoluetaustoista riippumatta monista on tullut myös henkilökohtaisia ystäviä, eivätkä erilaiset jäsenkirjat ole vaikuttaneet yhteistyöhön. Yhdessä on ponnisteltu yhteisten asioiden puolesta.
.
Kun minulla ei ole enää minkään puolueen jäsenkirjaa, ei minun näissä vaaleissa tarvitse myöskään ajatella minkään puolueen etua. Voin äänestää ketä haluan ja uskallan tunnustaa, että ”mitat” täyttäviä ehdokkaita on useampikin. Minulle ”primus inter pares” – ensimmäinen vertaistensa joukossa on varatuomari, valtiopäiväneuvos Raimo Vistbacka. Raimo ei esittelyjä kaipaa, numeron esittelen. Se on Etelä-Pohjanmaalla 71.
.
Reijo Hongisto
Vimpeli
