Mielenkiintoinen retkikohde – PENKKIVUORELLA LOUHITTU KIVEÄ ja JUHLITTU!

Pentti Hautala/ J-Pnews
ALAVUS/ TÖYSÄ

Tuurista muutaman kilometrin etäisyydellä sijaitsee mielenkiintoinen retkeilykohde. Oivallisesti yritystoiminnan historiaakin esiintuova Penkkivuori.

Tähän kiinnostavaan kohteeseen pääsee Tuurin taajamasta, ajettaessa Holkonkyläntielle sekä edelleen jatketaan kohteeseen Sorilan– ja Korpisenteitä.

Vuoren vetovoimaa todisti myöskin Talsijoiden järjestämä myöhäissyksyn retki. Vaikka sunnuntaita vasten yöllä oli satanut 2-3 sentin lumikerros maahan, osallistui Jussi Sunin opastuksella noin 40 retkeilijää Penkkivuoren kierrokselle.

Autot jätettiin vanhan Korpisen pihaan, josta aloitetiin muutaman kilometrin maastomarssi. Jussi Suni selitti paikallisena asiantuntijana, Penkkivuoren mielenkiintoista historiaa ja eri kohteita.

Vuori on jääkauden muodostama. Kyseinen kallioalue on ollut kivenhakkaajien työmaa. Lisäksi nuorten huvittelu-kohtaamispaikkana vuosisatojen ajan.

Vielä 1900-luvun alkupuolella Metsälän sekä Korpisen miehet hakkasivat ja louhivat vuoresta suuria graniittilohkareita. Kivipaasia tarvittiin navettojen- ja muiden rakennuksien, kirkkojenkin seiniin, perustuksiin, kiviaitoihin sekä siltoihin jne.

Jussi Suni selvitti vuoren laella, että reikiä tehtiin kesäisin käsiporilla kallioon. Syksyisin ne täyttyivät vedellä. Talven pakkasissa reiät jäätyivät ja kivet lohkesivat sopivan kokoisiksi, erilaisiin tarpeisiin. Niin kuten kivenhakkaajat olivat reikiä hakatessaan suunnitelleetkin.

– Louhitut kivet voimailtiin kevään luistavilla lumikeleillä, hevosen vetämiin rekiin ja vietiin Tuuriin. Junilla ja autoilla ne kuljetettiin sitten tilaajille, omaan maakuntaan ja muualle Suomeen.

– Myöskin täältä louhittuja kiviä käytettiin paljon omalla paikkakunnalla. Esimerkiksi Keskisen Kyläkaupan Onnenkivi-ravintolan seinäkivet ovat peräisin oman kylän kalliosta.

– Tämän vuoren korkeinta kohtaa kutsuttiin Keinukallioksi. Tänne kokoonnuttiin tansseihin lähiseudulta polkupyörillä ja jalkaisin lauantai-iltaisin. Silloin kun kivien hakkaaminen oli pyhäpäiväksi päättynyt.

– Kesän arkipäivät oli kivenhakkaajille kiireistä ja hikistä aikaa. Pitihän reikiä saada satoja valmiiksi käsivoimin ennen talven pakkasia, selvitti Suni.

Vaikka olen monesti minäkin Penkkivuorella retkeillyt ja alueen eläimistöä kuvannut, niin alueen luonto ja jääkauden tekemät suuret kivimuodostumat aina sykähdyttävät. Samoin kivenhakkaajien, taidokkaat ja mestarilliset työn jäljet kallioseinämissä.

Samoin myöskin havahduttavat aina myös jääkauden muodostukset. Eräässäkin kohdassa valtavat graniittijärkäleet muodostavat laajan kivilaavun. Siellä mahtuu yöpymään monta henkilöä suojissa ja nuotiopaikka on edessä.

Laajalla kallioalueella on eläimillekin satoja sopivia koloja, suoja- ja pesäpaikoiksi. Kettujen, jänisten ja hirvieläinten jälkiä näkyikin runsaasti yöllä sataneessa lumessa.

Eläimille ja linnuille mahdollistaa monipuolista luontoa alueen monet lammet, sekä Pentin– ja Penkkivuorennevat.

Melko lähellä, Holkonkylän alueella on myös toinen erikoinen, korkealle kohoava Takkikivenkallio. Läheiseltä metsäautotieltä saa marssia kallion laella sijaitsevalle laavulle, sopivasti nousevaa kallion kantta.

Mielenkiintoiselle myöhäissyksyn retkelle osallistui paikkakuntalaisten lisäksi monia edempänäkin asuvia, kuten useita Helsingistäkin.

Retken päätteeksi saatiin nauttia, vanhan Korpisen suuressa pihakodassa nuotiomakkaroista. Merja Suni oli keittänyt valmiiksi nokipannukahvit ja leiponut herkulliset voisilmäpullat. Reijo Orrenmaa toimi passaripoikana.

Kuvat: Pentti Hautala